Kesäkuussa eurovaalien äänikuningattareksi kruunattiin Suomessa vasemmistoliiton Li Andersson, joka keräsi ennätyksellisen määrän henkilökohtaisia ääniä, jopa 13,5 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Yllättävä äänivyöry on nimetty mediassa värikkäästi muun muassa jytkyliksi ja litkuksi.
Sanailun taustalla on perussuomalaisten vaalihuumasta vuonna 2011 pinnalle ponnahtanut murteellinen jytky.Se valittiin huhtikuun 2011 sanaksi ja sen seuraajat vasta- ja antijytky tammikuun 2012 sanoiksi. Niin Suomen murteiden sanakirjan kuin Kielitoimiston sanakirjankin mukaan jytky kuvaa sekä jykevyyttä tai suuruutta että jysäystä tai pamausta.
Ääniharavan nimi on osoittautunut sananmuodostuksellisesti antoisaksi. Jytkyli on yhdistetty yleissanasta jytky ja erisnimestä Li. Se hahmottuu herkästi -li-johdokseksi, joka ilmaisee usein pienuutta (kuten vauveli). Yhdistelmän merkitys lienee silti mahtipontinen ’Li Anderssonin jytky’.
Sen sijaan ilmaus litku (tai Litku) on niin sanottu kontaminaatio erisnimestä Li ja sanasta jytky – tässä sulaumassa loppu-y muuntuu ääntämistä helpottavaksi u:ksi. Kyseessä on laihaa juomaa merkitsevän litkun homonyymi, siis samoin kirjoitettava mutta erimerkityksinen sana.
Eurovaalien äänijytkyn kirvoittama sananmuodostus viittaa siihen, että jytky-sanayhdistetään yhä vahvasti politiikkaan ja vaalikeskusteluun.