Helmikuussa on perinteisessä mediassa keskusteltu sosiaalisen median vaikuttajien vero-optimoinnista. Keskustelun kiihokkeena on toiminut Helsingin Sanomien laaja taustoittava kirjoitus massimuijien aggressiivisesta verosuunnittelusta.
Massimuijan alkuosana on suusta kurenauhalla suljettavaa pientä pussia tarkoittava sana massi. Tyypillisesti massissa on säilytetty tupakkaa tai rahaa, mistä juontuu myös sen monille nykypäivänä tutumpi slangimerkitys ’raha’. Yhdyssanan jälkiosana toimii puolestaan arkinen ilmaus muija, jonka tyyliarvo on useissa käyttöyhteyksissä halventava, vaikka slangissa sanalla voidaan viitata myös yleisemmin naiseen.
On aivan eri asia käyttää ilmausta massimuija kuin puhua yleiskielisemmin vaikkapa rahanaisesta. Itsensä tituleeraamisessa massimuijaksi on kapinallisuutta, jonka voimaannuttavuuteen sovinnaisen rahanaisen on vaikea yltää. Muija voi myös olla häpeilemättä seksikäs, eikä torimuija kavahda roisiakaan kieltä. Tässä suhteessa muija osoittaa merkkejä samansuuntaisesta merkityssiirtymästä kuin äijä suhteessa mieheen.
Massimuija on myös ääntämyksellisesti tarttuva. Yhdyssanan kaksitavuiset osat muodostavat kumpikin suomelle tyypillisen trokeen eli painollisesta ja sitä seuraavasta painottomasta tavusta muodostuvan runojalan, ja niiden nivoutuneisuutta lisää sanojen alkuäänteiden puolittainen yhtäläisyys, alkusointu. Massimuija jättääkin lausuttaessa suuhun soinnikkaan tunnelman.
