Joululomalta palattuani luin mediaseurannan haaviin tarttuneen uutisen: Kannuksen ja Toholammin yhteisen kansalaisopiston nimeksi on valittu Kanto, jonka nimessä ”tulevat esille hyvin molemmat paikkakunnat”. Kirjoitusasun ja logon suunnittelemiseksi otetaan kuulemma aikalisä.
Aiemmin syksyllä julkistettiin Ikaalisten alakoulun nimikilpailu. Kilpailusta kertovan tekstin mukaan uudelle koululle haetaan aiempaa Keskustan koulua persoonallisempaa nimeä. Toiveissa on, että ”Ikaalisten keskustan sijainti upealla paikallaan Kyrösjärven kainalossa voisi kirvoittaa runollisiakin ehdotuksia”.
Aloin miettiä, kuinka monesti olen viimeisen puolentoista vuoden aikana ottanut kantaa oppilaitosten nimiin. Olen teilannut Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun XAMK-lyhenteen, moittinut keinotekoisten paikannimien käytöstä Vuosaaren uusien koulujen nimissä, varoitellut työnimistä Hirsikampus ja Tampere3 sekä arvostellut nimeä Kuopion Taidelukio LUMIT ja nimiehdotusta Tampereen uusi yliopisto.
Johan tässä itsekin kauhistun, miten tiukkapipoiselta ja lannistavalta kuulostan! Mistä kritiikissä oikein on kyse?
Tähtäimessä houkutteleva nimi
Kannanottoihin on ollut syynsä, sillä kyse on julkisten palvelujen nimistä, joiden tulisi noudattaa hallintolain vaatimusta selkeästä, asiallisesta ja ymmärrettävästä kielestä. Hallintolain pykälät vain tuppaavat jäämään valitettavan usein taka-alalle, kun oppilaitosten niminikkarit pyrkivät mahdollisimman persoonalliseen ja kansainväliseen, brändiä luovaan nimeen.
On ymmärrettävää, että oppilaitokset haluavat houkuttelevan nimen, koska ne joutuvat kilpailemaan opiskelijoista tosissaan. Helsingin Sanomat kirjoitti joulun alla (22.12.2016), että opetusministeriö on aloittanut 30 ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa neuvottelut niiden heikosta taloustilanteesta. Hallitus kannustaa koulutuksenjärjestäjiä vapaaehtoisiin yhdistymisiin, joten oppilaitosten fuusioita lienee tiedossa lähivuosinakin runsaasti.
Nimet, jotka eivät kerro kohteestaan
Perinteinen oppilaitosnimi, kuten Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Raision ammattiopisto tai Itä-Suomen yliopisto, kertoo missä oppilaitos sijaitsee ja minkä tason koulutusta sieltä saa. Kilpailu opiskelijoista on kuitenkin osasyyllinen siihen, että yhä useammin perinteisen oppilaitosnimen sijaan valitaan nimi, joka ei kerro kohteestaan eli on läpinäkymätön. Trendiin vaikuttaa myös sähköinen viestintä, jonka takia pyritään mahdollisimman lyhyisiin nimiin.
Läpinäkymätön voi olla joko koko oppilaitoksen virallinen nimi (esim. Hyria) tai virallisen nimen osana kulkeva markkinointiin tarkoitettu oheisnimi (esim. Tampereen seudun ammattiopisto Tredu). Joskus oheisnimet ovat olevinaan lyhenteitä, vaikka niitä ei ole muodostettu normaaliin tapaan lyhennettävän nimen kirjaimista (kuten Helsingin yliopisto > HY), vaan nimestä muokaten (esim. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu > XAMK). Monesti nimestä ei voi edes päätellä, että tarkoitteena on oppilaitos.
Ilmeisesti ajatellaan, että epäinformatiivista, keinotekoista nimeä tarvitaan brändin takia. Kuitenkin kyse on lähinnä kaupallisen maailman muoti-ilmiöstä. Sisällöltään ymmärrettävä nimi voi myydä ja luoda brändiä aivan yhtä onnistuneesti kuin kryptinenkin nimi: Turun Sinappia on brändin kannalta vähintään yhtä hyvä nimi kuin Frezza.
Nimistöntutkimuksessa ei käsittääkseni ole näyttöä siitä, että juuri läpinäkymättömyys tekisi nimestä kaupallisesti onnistuneen. Jos taas perinteinen oppilaitosnimi on kovin pitkä, siitä voi kyllä muodostaa verkkotunnuksia ja sähköpostiosoitteita varten ymmärrettävän lyhenteen.
Oheisnimiä saatetaan perustella nurinkurisilla väittämillä. Ne koetaan kansainvälisiksi ja lyhyytensä vuoksi helppokäyttöisiksi, vaikka todellisuudessa ne eivät avaudu millään kielellä ja saattavat koko nimen rinnalla monimutkaistaa nimen käyttöä entisestään (esim. Länsi-Uudenmaan ammattiopisto Luksia). XAMK-lyhennettä perusteltiin sillä, että kapulakieltä halutaan välttää, vaikka juuri epäselvien lyhenteiden käyttö on yksi kapulakielen ikävistä ominaisuuksista. Nimen LUMIT antajat totesivat puolestaan, että ”nimen tulee olla erisnimen kaltainen”, vaikka LUMIT ei ole ainakaan oppilaitosnimen kaltainen.
Oikeinkirjoitusta ja tarkoituksenmukaisuutta ei sovi unohtaa
Toisinaan oppilaitosnimissä halutaan rikkoa oikeinkirjoitussääntöjä (esim. WinNova). On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi tämä lisäisi oppilaitoksen houkuttelevuutta. Siksi toivonkin, että kirjoitukseni alussa mainitun Pohjanmaan uuden opiston nimestä tulisi yleiskielen normeja noudattaen Kanto-kansalaisopisto tai Kansalaisopisto Kanto. Tosin nimi yhdistyy siltikin lähinnä yleiskielen kanto-sanaan, jonka yhteys oppilaitokseen jää hämäräksi.
Mitä Ikaalisissa peräänkuulutettuun runollisuuteen tulee, ei se oppilaitosten nimissä ole järin tarkoituksenmukaista. Mielestäni Keskustan koulu ei ole tylsä ja persoonaton, vaan vaikuttaa pikemminkin jokseenkin onnistuneelta ja toimivalta nimeltä. Se erottuu yritysnimistä ja kertoo kohteestaan.
Toiveena fuusiot ilman nimifuusioita
Kun lehdissä on kirjoitettu Helsingin ja Tallinnan mahdollisesti yhdistävästä tunnelista, on käytetty pilke silmäkulmassa termiä kaksoiskaupunki ja nimeä Talsinki. Vastaavia tavuyhdistelmiä ehdotetaan lähes poikkeuksetta, kun mille tahansa yhdistyville kohteille ‒ muun muassa oppilaitoksille ‒ haetaan nimeä kilpailulla. Nimiä ehdottavat pitävät kai yhdistelemistä tasapuolisena ratkaisuna.
Suomen kielen lautakunta on kuitenkin jo vuonna 2006 todennut, etteivät tämän tyyppiset keinotekoiset lyhennesanat tule kyseeseen, kun yhdistyville kunnille suunnitellaan uutta nimeä. Samaa mieltä tavuyhdistelmien käytöstä paikanniminä on oltu ulkomaillakin: Japanissa asukkaat ovat vastustaneet liitosalueille suunniteltuja nimiyhdistelmiä, joita on arvosteltu kulttuuriperinnön tuhoamisesta.
Keinotekoiset yhdistelmät eivät sovi sen paremmin organisaatioidenkaan nimiksi. Mekaanisella mallilla luodaan läpinäkymättömiä nimiä, jotka jäävät irrallisiksi muusta nimistöstä. Kun oppilaitosten nimiyhdistelmät sisältävät sepitettyjä paikannimiä, ne eivät paikanna nimen kohdetta (esim. suunniteltu Merilahden peruskoulu Vuosaaressa). Kanto-nimestäkään (Kannus + Toholampi) ei pysty päättelemään, millä paikkakunnalla opisto sijaitsee.
Vanhassa vara parempi
Fuusiotilanteissa uusien kumppaneiden yhdenvertaisuuteen on siis syytä pyrkiä muilla keinoin kuin luomalla epäselviä nimiä. Nimien yhdistelemisen sijaan kannattaa aina harkita, sopisiko jokin jo olemassa olevista nimistä myös uuden oppilaitoksen nimeksi.
Kun Veikkaus, Finntoto ja Raha-automaattiyhdistys vuoden alussa yhdistyivät, uuden yhtiön nimeksi tuli tuttu, suomenkielinen ja yhtiön toimintaa kuvaava Veikkaus. Hienoa! Suosittelen lämpimästi, että kaikki lähivuosina yhdistyvät oppilaitokset harkitsevat vakavasti ”vanhaa” nimeä.