Yksikön 2. persoonan muodoilla viitataan puhuteltavaan (Mitä sinä luet?) mutta varsinkin arkisessa puheessa ja kirjoittelussa myös yleistävästi kehen hyvänsä. Tätä yleistävää käyttöä näkee joskus asiateksteissäkin:
Monissa yrityksissä pätee periaate, että kun menet ulos tupakalle, et ole työnantajan palveluksessa.
Kuulemma kolaritilanteissa mihinkään ei saisi koskea. Minun mielestäni sinun kyllä vain täytyy aina tehdä velvollisuutesi ja auttaa.
Yleistävää 2. persoonan käyttöä on kutsuttu leikkimielisesti sinä-passiiviksi, vaikka muoto onkin aktiivinen. Rakenne herättää helposti huomiota, koska se kohdistuu muotonsa takia (menet, sinun) aina myös lukijaan tai kuulijaan – halusipa kirjoittaja tai puhuja sitä tai ei. Se voi joskus tuntua jopa hyökkäävältä. Siksi sen käyttö ei sovi asiatekstiin, jos tarkoituksena on olla neutraalin asiatyylinen ja puhua pikemminkin yleisesti ihmisistä eikä nimenomaan puhuteltavasta.
Yksikön 2. persoonaa käytetään yleistävästi jonkin verran myös suomen murteissa, mutta englannin malli lienee vaikuttanut ilmaustyypin leviämiseen.
Lue lisää Kielitoimiston ohjepankin ohjeesta:
Passiivimaisia rakenteita: aina voit yrittää, ”sinä-passiivi”
Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä. Varsinkin puhekielessä tämä on hyvin tavallista.