”Kun joku nakkaa ydinkakkaa”

Life on the dark side! Blind Channel -yhteen kuudes sija vuoden 2021 Eurovision laulukilpailussa nostatti Suomeen korkeimman viisuinnostuksen vuosiin.

Suomen menestyksen lisäksi kahvipöytien vakiokeskustelunaiheiksi nousivat Italian viisuvoittaja Måneskin sekä Blind Channelin Euroviisuissa lobbaama kappale ”Jaja Ding Dong”, joka on alun perin lähtöisin elokuvasta Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga. Elokuvan päähenkilöt soittavat kappaletta kyläbaarissaan paikallisten pyynnöstä yhä uudestaan ja uudestaan.

Tässä kirjoituksessa sukelletaan kuumaan viisuhuumaan tarkastelemalla suomenkielisiä euroviisuja ja erityisesti niiden riimejä ja muita kielellisiä hienouksia. Tai latteuksia – miten sen haluaakaan nähdä. Siirretään siis hetkeksi katse menneisiin viisuvuosiin, vaikka vuosi 2022 kurkisteleekin jo nurkan takana!

Yksi hullu yö / Villi sydän lyö

Suomalaisessa laululyriikassa on muutamia riimipareja tai jopa -ryhmiä, jotka ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet melkoisiksi kliseiksi. Ehkä kuuluisin tapaus on yö/työ/syö/lyö/vyö. Tätä tehokeinoa on käytetty muutamissa Suomen euroviisukappaleissa.

Vuonna 1968 Suomea edusti Kristiina Hautala kappaleellaan ”Kun kello käy:”

Vuonna 1991 Suomen edustussävelmänä toimi Kaija Kärkisen esittämä ”Hullu yö”:

Kenties kuuluisin yöstä sanoituksissaan ammentava suomalainen euroviisu on Sonja Lumpeen ”Eläköön elämä”:

Kuunnellaan, katsellaan, kuljetaan

Ulkomaalaisten kuulijoiden korviin suomen etuvokaalit ja erityisesti yö-diftongi saattavat kuulostaa eksoottisilta ja mielenkiintoisilta, mutta päinvastaistakin on Euroviisuissa kokeiltu. Katri Helenan vuoden 1993 edustussävelmässä ”Tule luo” ei lauleta yhtäkään y-, ä- tai ö-vokaalia saatikka ”ikävästi sorahtavaa” r-äännettä:

Joissain viisusanoituksissa onkin tietoisesti kiinnitetty huomiota siihen, mitkä äänteet kuulostavat kauniilta ulkomaalaisten kuulijoiden korviin.

– Kyllä, juuri niin, kun suomeksi laulettiin, niin halusin tekstin sellaiseksi, että se kuulostaa kaikkien kuulijoiden korvissa kauniilta. Millstreetissä [Euroviisujen 1993 isäntäkaupungissa] Israelin euroviisuedustajat tulivat kyselemään, mitä se ”tuleluu, tuleluu” tarkoittaa, toteaa ”Tule luo” -kappaleen sanoittaja Jukka Saarinen.

Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan

Katri Helenan molemmat euroviisut, sekä aiemmin mainittu vuoden 1993 ”Tule luo” että vuoden 1979 ”Katson sineen taivaan”, sisältävät suomalaisille euroviisuille hyvin tyypillistä -aan-riimittelyä. Tässä ote Katri Helenan ensimmäisestä euroviisusta:

Isossa osassa Suomen euroviisuista hyödynnetään -aan-riimejä. Vuonna 1984 Kirka edusti Suomea kappaleella ”Hengaillaan”:

Tällainen -aan-riimittely on suomen kielessä helppoa, koska erilaisia rimmaavia sanoja löytyy runsaasti eri sanaluokista ja taivutusmuodoista. On esimerkiksi partikkeleja (vaan), passiivia (hengaillaan), yksikön ensimmäistä persoonaa (saan), omistusliitteitä (vaistollaan), genetiivejä (taivaan) sekä lauseenvastikkeita (muuttaessaan).

Kun puhutaan -aan-riimeistä ja Suomen euroviisuista, ei voi unohtaa Anneli Saariston ”La dolce vitaa” vuodelta 1989:

Vaikka vaan-sana toistuukin kunkin säkeen lopussa, on näissä lyriikoissa silti jotakin mystistä ja mukaansa tempaavaa, ja sen ymmärsivät jopa eurooppalaiset vuonna 1989. Saavuttihan ”La dolce vita” osallistujamäärään suhteutettuna Suomen siihenastisen parhaan sijoituksen Eurovision laulukilpailussa.

Tuo neito noita on / Hän luo voimalla kohtalon

Suomen euroviisuissa on jonkin verran leikitelty erimittaisten sanojen riimittelyllä. Yleensä tätä on tehty on-sanan avulla, kuten Monica Aspelundin vuoden 1977 edustussävelmässä ”Lapponia”:

Eräänä taidonnäytteenä erimittaisilla riimeillä leikittelystä on kappale ”Laiskotellen”, jolla Lasse Mårtenson edusti Suomea vuonna 1964:

Myös vuoden 2008 euroviisussa, power metal -yhtye Teräsbetonin ”Missä miehet ratsastaa” -kappaleessa hyödynnetään samankaltaista riimittelyä:

Nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois

Olen toistaiseksi pysytellyt melko uskollisesti riimeissä, mutta katsauksen loppupuolella on syytä heittäytyä villiksi. Seuraavaksi esittelen muutamia viisukielellisiä neronleimauksia vuosikymmenten varrelta.

Vuonna 1966 Suomen edustajana toimi Ann Christine kappaleella ”Playboy”. Kappale kertoo nimensä mukaisesti miehestä, joka on tunnettu naistennaurattaja. Laulun päähenkilö ei kuitenkaan hänen verkkoonsa ui, kuten näistä esimerkeistä voi päätellä:

Varhaisten vuosien euroviisuissa sanailu oli usein varovaista, joten ”Playboyn” sanoituksen kaltainen, jopa feministinen ote ihmissuhteisiin on virkistävä. Sanoituksessa on myös kansainvälisiä viittauksia esimerkiksi James Bond -elokuviin ja urheilumaailmaan, minkä lisäksi kappaleen nimi ”Playboy” on helposti ymmärrettävä kuulijan kielitaustasta huolimatta.

Reikähousupelimannille pennin lantin

Vuonna 2010 Kuunkuiskaajat edusti Suomea kansanmusiikista ammentavalla kappaleella ”Työlki ellää”. Murteilla ja pitkillä uudisyhdyssanoilla leikittelevä sävelmä oli ulkomaalaisten euroviisuharrastajien korviin puhdasta pohjoista eksotiikkaa:

Kojo ja ”Nuku pommiin” vuodelta 1982 on Suomen euroviisuhistorian merkkipaaluja. Itse kisoista kotiin viemisinä oli nolla pistettä, mutta myöhemmin kappale on niittänyt kulttimainetta. Musiikillisesta annista voi olla montaa mieltä, mutta lyyrisesti kappale on nerokas:

Se soi kuin stadion vaikka niin snadi on

1990-luvulla Suomen paras sijoitus Euroviisuissa oli 15:s, mutta huono menestys ei estänyt kielellistä ilotulitusta. Erityisesti Pave Maijasen ”Yamma yamma” -kappaleessa vuodelta 1992 on eräs Suomen euroviisuhistorian oivaltavimmista riimeistä:

Toki myös vuosikymmenen parhaan sijoituksen tuonut Edea-yhtyeen vuoden 1998 edustussävelmä ”Aava” ansaitsee maininnan: onhan se edelleen viisuhistorian vähiten eri sanoja sisältävä kappale. Seuraavassa katkelmassa on kaikki kappaleen seitsemän eri sanaa:

Merkitykseltään mystinen Isa, uudisyhdyssana reikähousupelimanni sekä verbi yammailla ovat kaikki Euroviisuja varten luotuja ilmauksia. Tällainen omalla kielellä leikitteleminen on euroviisukontekstissa yleistä. Esimerkiksi Belgian vuoden 1990 euroviisun nimi ”Macédomienne” on sulautuma ranskan kielen kansalaisuuden nimityksestä makedonialainen (Macédonienne) ja pronominin feminiinimuodosta minun (mienne).

Koskaan sano en the end

Suomalaiseen musiikkikulttuuriin ei juurikaan kuulu maailmalla ja erityisesti Euroviisuissa hyvin suosittu kielten sekoittaminen. Niissäkin suomalaisissa euroviisuissa, joissa on käytetty sekaisin suomen ja englannin kieltä, ei yleensä ole riimitelty suomen ja englannin välillä. Kuuluisin esimerkki tällaisesta on CatCatin vuoden 1994 euroviisu ”Bye bye baby”:

Yksi poikkeus kuitenkin on. Vuonna 1986 Suomea edusti Kari Kuivalainen kappaleella ”Never the end”, joka nimestään huolimatta laulettiin kokonaan suomeksi. Tai no, ainakin melkein kokonaan:

Ennen kuin sanon the end, haluan nostaa vielä esille yhden euroviisun. Kyseessä on Vesa-Matti Loirin vuoden 1980 edustussävelmä, Vexi Salmen sanoittama ”Huilumies”, joka on alusta loppuun sanoitustaiteellinen mestariteos:

---

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten keskuksen korkeakouluharjoittelija ja elämäntapaeuroviisuharrastaja, joka toimii muun muassa Euroviisuklubi OGAE Finland ry:n hallituksen jäsenenä ja euroviisufoorumi Viisukuppilan moderaattorina.