V-keskustelun vastapainoksi (r)yhtykäämme kuuntelemaan toisenlaista lasetusta: ”Kun sa kuulet kullin iänen, älä mene järven jiälle.”
Jotain tämäntapaista voi tulla alkuperäisasujan suusta, kun käy herrastelemassa keväisellä lomamatkalla itäisessä Suomessa. Vanha kansahan se katajainen siinä taas suo viisauttaan. (Ja vetelä täällä.)
Suomen murteiden sanakirja (se, jonka toimittamista pitäisi tehostaa) tietää osassaan 8 (sanat konkerista kurvottamiseen) muuutakin: ”Siit tulloo kesä ko kulli laulaa.”
Kyse ei ole siitä, että idässä ja/tai murresanakirjan toimituksessa olisi seottu. Päinvastoin. Kansa on puhunut, ja tutkijat ovat kirjoittaneet ylös.
Kulli viittaa ainakin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa kuoviin, kai kuikkaankin. Kulli on kullittaja, joka ääntelee jotensakin ”kulliit, kulliit, kulliit” tai ”kuuli, kuuli, kuuli”.
Kun kullin huuto kuuluu keväiseltä Saimaalta, on paras pysyä poissa jäiltä. Terveisiä vaan sinne Ristiinaan!