Nyt on niin pieni suuri asia, että ei mitään rajaa. Mutta kun tämä jatkuu ja jatkuu, jos asialle ei jotain tehdä.
Tiedätte varmaan sellaiset vuodenkiertoon liittyvät ilmiöt kuin kesä ja talvi? Niille on tunnusomaista muun muassa tietyt lämpötilat, tarkemmin niin, että kesällä on yleensä aika kuuma ja talvella kylmä. Vuodenajat vaihtuvat myös saumattomasti ja lämpötilat menevät jonkinlaisella käyrällä, mikä tarkoittaa, että kesän kuumin ja talven kylmin päivä on harvoin se ensimmäinen päivä.
Niin mikä siinä on, että vuodesta toiseen uutisoidaan lähes päivittäin siitä, miten kesän lämpöennätys meni rikki ja miten talven pakkasennätys meni rikki? Nämä ovat vuodenajan alussa suorastaan epäuutisia.
1. kesäkuuta: lämpöennätys rikki! 2. kesäkuuta: lämpöennätys rikki! 3. kesäkuuta: lämpöennätyksestä jäätiin vähän, mutta 4. kesäkuuta: lämpöennätys rikki! Oikeastiko, ihmiset?
Yhtä lailla voisi uutisoida siitä, miten vuoden päivien järjestyslukuennätys menee rikki joka päivä (tänään jo vuoden 317. päivä)! Tai yksittäisen kasvavan lapsen pituusennätys (140,1 cm)! Entäpä kastumisennätys sentti sentiltä kun ihminen rämpii järveen?
Vähintään pitäisi malttaa uutisoinnissa keskikesään tai sydäntalveen – tiedättekö, siihen pisteeseen, kun niitä ennätyksiä ei välttämättä enää tehdä. Kesän lämpöennätys syyskuussa on (karmea) uutinen ja niin edespäin. Näin maailmanlopun kynnyksellä kesän pakkasennätyksistä ja talven lämpöennätyksistä lukee myös ”mielellään”. Voi Luoja...
Mua huvita enää yhtään mikään.
