Kotuksen työntekijät, erityisesti kielenhuoltajat mutta myös muut, saavat usein vastata kysymykseen, saako käyttää tätä tai tuota sanaa. Yleensä vastaus sisältää kysyjän kanssa keskustelua siitä, mikä on tilanne tai tekstilaji, johon kysyjä viittaa. Yksiselitteisiä vastauksia sanaston käytöstä voi antaa vain harvoin.
Kotus ei siis määrää kielenkäytöstä eikä anna lupia siihen tai tähän käyttöön, vaan voi enintään suositella. Silloin kun on kysymys esimerkiksi muotisanoista tai muuten usein toistuvista sanoista, voi suositella kielen rikastamista ja tavanomaisten muoti-ilmausten välttämistä. Samoin voi suositella, että kirjoitettaisiin niin, että ei loukata eri ryhmiä. Erityinen vastuu tästä on journalisteilla, joiden tekstejä kohtaamme päivittäin.
Kielenkäyttöön pätee sama kuin muuhunkin elämään: että oltaisiin ihmisiksi toistemme kanssa. Kotus ei ole kirjoittajien moraalinvartija eikä pysty estämään halventavaa kirjoittamista, mutta myös kielentutkijan velvollisuus on tuoda esille, että kirjoittaja saa paremmin esille omat ajatuksensa, jos käyttää asiallista kieltä ja perustelee kantansa syyttelemättä niitä, joilla mahdollisesti on erilaisia näkemyksiä. Siksi yksittäisillä sanoillakin on joskus tärkeä rooli.
Muuan pieni poika, jonka kanssa kerran keskustelin kirosanoista, totesi keskustelun päätteeksi: ”Saa sanoa, mutta ei kannata.” Tämä periaate sopii hyvin kirjoittavien aikuistenkin elämään.