Kieli on yksi hallinnon tehokkaimmista työvälineistä. Kerroin edellisessä kirjoituksessani koulusta, joka muuttui toimipisteeksi. Syynä oli kahden koulun hallinnollinen yhdistäminen, ja jostain syystä niistä pienempää ei voi enää kutsua kouluksi.
Tarina jatkuu, sillä Tampereella riehuva kouluverkkouudistus aikoo typistää asuinalueemme rakkaan toimipisteen (os. koulu) pienten lasten kouluksi. Luokat 4, 5 ja 6 siirtyisivät vuonna 2012 viereisen kaupunginosan isoon laitosmaiseen kouluun, jossa olisi koululaisia aina yhdeksänteen luokkaan saakka. Koululaisille se merkitsee valtavaa muutosta heidän lapsuutensa maantieteeseen, kaupungin hallinnolle kaiketi joitakin säästettyjä euroja.
Kielinäkökulmasta on kiinnostavaa pohtia, miten paljon helpompaa on karsia toimipisteen kuin koulun luokkia. Siinä missä koulu on sivistyksen tyyssija, toimipisteeseen ei voi hyvällä tahdollakaan liittää minkäänlaisia arvoja. Siksi se on helpompi kohde hallinnon tehostamistoimille.
Sanoilla voi tosiaan tehdä ihmeitä. Tehostaminen kuulostaa paljon positiivisemmalta kuin karsiminen, leikkaaminen ja typistäminen. Kouluverkkouudistus on vastaavasti kiertoilmaisu lasten keräämiselle suuriin ja epäinhimillisiin tuotantolaitoksiin.