Historia
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus syntyi vuonna 1976, kun yhdistettiin useita suomen ja sen sukukielten sekä ruotsin kielen alalla toimineita organisaatioita ja hankkeita. Vuodesta 2012 nimi on ollut Kotimaisten kielten keskus.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus aloitti toimintansa 1. maaliskuuta 1976. Nimi vaihtui Kotimaisten kielten keskukseksi 2012, jolloin tuli voimaan laki Kotimaisten kielten keskuksesta (1403/2011).
Varsinkin epävirallisissa yhteyksissä ja esimerkiksi näillä verkkosivuilla käytetään usein lyhennenimeä Kotus. Lyhennenimeä käytetään myös keskuksen suomenkielisen pääsivuston osoitteessa (kotus.fi).
Yhdistämällä syntynyt
Kotus syntyi yhdistämällä useita suomen ja sen sukukielten sekä ruotsin kielen alalla toimivia organisaatioita ja hankkeita. Kotukseen koottiin suomen ja ruotsin kielen hankkeita, jotka toimivat eri organisaatioissa. Tällaisia hankkeita ja toimintoja siirtyi Kotukseen 1. maaliskuuta 1976 (sulkeissa organisaatio, josta hanke tai toiminto siirtyi):
- Karjalan kielen sanakirja ja Karjalan kielen arkisto (Sanakirjasäätiö)
- Kielitoimisto (Suomen Akatemian humanistinen toimikunta)
- Nimiarkisto sekä nimistönhuolto ja -tutkimus (Suomen nimiarkiston säätiö)
- Ordbok över Finlands svenska folkmål eli Suomen ruotsalaismurteiden sanakirja (Folkmålskommissionen)
- ruotsinkielisen paikannimistön tallennus, tutkimus ja huolto (Svenska Litteratursällskapetin Folkkultursarkivetin paikannimijaosto)
- ruotsin kielen huolto, svensk språkvård (Suomenruotsalaisten kansankäräjienSvenska språkvårdsnämnden)
- Suomen kielen nauhoitearkisto (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos)
- Suomen murteiden sanakirja ja Suomen murteiden sana-arkisto (Sanakirjasäätiö)
- Suomen sanojen alkuperä ja Etymologinen arkisto (Tutkimuslaitos Suomen suvusta, joka kuului Sanakirjasäätiöön)
- Vanhan kirjasuomen sanakirja (Sanakirjasäätiö).
Toimistoista osastoihin
Keskuksen toiminta organisoitiin 1976 kuuteen toimistoon: hallintotoimisto, kielitoimisto, nimitoimisto, ruotsin kielen toimisto, Tutkimusarkisto Suomen suku sekä tutkimus- ja suunnittelutoimisto. Tällaisena jako säilyi pääosin parikymmentä vuotta.
Merkittävä organisaationmuutos tehtiin vuonna 1994, jolloin perustettiin tulosvastuulliset osastot: kielenhuolto-osasto, ruotsin kielen osasto, sanakirjaosasto, tutkimusosasto ja yleinen osasto. Yleinen osasto jaettiin 1997 tietohuolto-osastoksi ja hallinto-osastoksi.
Vuoden 2007 alusta aloitti toimintansa vähemmistökielten osasto. Kun tutkimustehtäviä ja vähemmistökielet siirrettiin vuoden 2012 alusta yliopistoihin, organisaatiota muutettiin. Kotuksessa oli tuolloin kielenhuolto-osasto, sanakirjaosasto, ruotsin kielen osasto sekä hallintoyksikkö, tietohallintoyksikkö ja kehittämisyksikkö sekä vuodesta 2014 alkaen aineistoyksikkö. Syyskuusta 2023 alkaen yksiköitä on kaksi: hallinto- ja kehittämisyksikkö ja tietohallintoyksikkö.
Toimintaa suunnattu verkkoon
Kielenhuoltoa ja sanakirjatyötä on 2000-luvulla jatkettu monin tavoin ja toimintaa on entistä enemmän suunnattu verkkoon. Suomen murteiden sanakirjan, Ordbok över Finlands svenska folkmål -teoksen ja Vanhan kirjasuomen sanakirjan tarjoaminen verkossa alkoi 2012‒2014. Kielitoimiston sanakirja sekä Kielikellon ja Språkbrukin arkistot tarjottiin vapaasti luettaviksi verkossa 2014. Suuri osa Kotuksen sanakirjoista on 2020-luvulla verkossa. Verkossa ovat kaikkien vapaasti käytettävissä myös muun muassa Kielitoimiston ohjepankki ja lehdet Kielikello ja Språkbruk.
Yksi keskuksen painopistealueista on ollut koko ajan viranomaiskieli ja sen parantaminen. Vuonna 2013 Kotus osallistui Hyvän virkakielen toimintaohjelman tekemiseen. Vuodesta 2014 alkaen Kotus on ollut keskeinen virkakielikampanjan toteuttaja.
Muutot
Kotus sijaitsi alkujaan eri paikoissa: Helsingin yliopiston päärakennuksessa (Fabianinkatu 33), Fabianinkatu 7:ssä ja Liisankatu 16:ssa. Vuonna 1988 Kotuksen toiminnot muuttivat Sörnäisten rantatie 25:een. Vuonna 2008 Kotus muutti Vuorikatu 24:ään. Alkuvuodesta 2016 Kotus muutti Kaisaniemestä Hakaniemeen ja osoitteeksi tuli Hakaniemenranta 6.
Kirjaston vaiheet
Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston yleiskokoelma on muodostunut kahdesta kirjastosta: Tutkimuskirjasto Suomen suvusta (TSS) ja Suomalais-ugrilaisesta kirjastosta (SUK). Tutkimuskirjasto Suomen suvun pohjana on E. N. Setälän vuonna 1930 perustama Tutkimuslaitos Suomen suvun kirjakokoelma. Kirjasto toimi vuoteen 1988 saakka samoissa tiloissa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen kirjaston kanssa.
Suomalais-ugrilaisen Seuran kirjasto (perustettu 1883) luovutettiin tutkimuskeskukselle vuonna 1979. Siihen saakka se toimi osana Tieteellisten seurain kirjastoa ja sijaitsi vuoteen 1988 Säätytalossa. Kokoelmaa kartuttavat seuran julkaisuvaihdot ja tutkijoilta saadut lahjoitukset.
Vuoden 2012 alusta kirjastoon kuulunut SUK-kokoelma (78 500 nidettä) ja siihen liittyvät palvelut siirtyivät Kotus-lain mukaisesti Helsingin yliopiston kirjaston hallintaan. Myös SUK-kokoelmaan liittyvät vaihdot (318 jatkuvasti saapuvaa nimekettä ympäri maailmaa) siirtyivät Helsingin yliopiston kirjaston hoidettaviksi.
Kotuksen muuttaessa helmikuussa 2016 Hakaniemenrantaan kirjastosta muodostettiin Kotuksen, Opetushallituksen, CIMOn ja Suomen Akatemian kanssa yhteiskirjasto, josta vastuu on Kotuksen kirjastolla. Muuttoa edelsi kirjaston kokoelmien evaluointi ja karsinta tai siirto muihin organisaatioihin.
Kirjasto käsittää 1. kerroksessa sijaitsevan pääkirjaston (TSS), johon kuuluvat Ruotsin kielen osaston kirjaston, Nimistökirjaston, uuden Opetushallituksen ja Suomen Akatemian kirjastojen kokoelmat sekä 2. kerroksessa sijaitsevat käsikirjastot (Nykysuomen kirjasto, Vanhan kirjasuomen kirjasto, Murrekirjasto ja nimistönhuollon sekä Kielitoimiston sanakirjan kokoelmat).
