Kotuksen historia
Kotimaisten
kielten tutkimuskeskus aloitti toimintansa 1. maaliskuuta 1976. Nimi vaihtui
Kotimaisten kielten keskukseksi 2012, jolloin tuli voimaan laki Kotimaisten kielten keskuksesta (1403/2011).
Varsinkin epävirallisissa
yhteyksissä ja esimerkiksi näillä verkkosivuilla käytetään usein lyhennenimeä Kotus. Lyhennenimeä käytetään myös keskuksen verkkosivujen osoitteessa.
Kotimaisten kielten tutkimuslaitoskomitean mietinnön luovutus valtioneuvostossa 20.1.1976. Kuva: Eero Ikäheimonen, Lehtikuva Oy.
Yhdistämällä syntynyt
Kotus syntyi yhdistämällä
useita suomen ja sen sukukielten sekä ruotsin kielen alalla toimivia
organisaatioita ja hankkeita. Kotukseen koottiin suomen ja ruotsin kielen hankkeita, jotka toimivat eri organisaatioissa. Tällaisia hankkeita ja toimintoja siirtyi Kotukseen 1. maaliskuuta 1976 (sulkeissa organisaatio, josta hanke tai toiminto siirtyi):
Karjalan kielen sanakirja ja Karjalan kielen arkisto (Sanakirjasäätiö)
Kielitoimisto (Suomen Akatemian humanistinen toimikunta)
Nimiarkisto sekä nimistönhuolto ja -tutkimus (Suomen nimiarkiston säätiö)
Ordbok över Finlands svenska folkmål eli Suomen ruotsalaismurteiden sanakirja (Folkmålskommissionen)
ruotsinkielisen paikannimistön tallennus, tutkimus ja huolto (Svenska Litteratursällskapetin Folkkultursarkivetin paikannimijaosto)
ruotsin kielen huolto, svensk språkvård (Suomenruotsalaisten kansankäräjien Svenska
språkvårdsnämnden)
Suomen kielen nauhoitearkisto (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos)
Suomen murteiden sanakirja ja Suomen murteiden sana-arkisto (Sanakirjasäätiö)
Suomen sanojen alkuperä ja Etymologinen arkisto (Tutkimuslaitos Suomen suvusta, joka kuului Sanakirjasäätiöön)
Vanhan kirjasuomen sanakirja (Sanakirjasäätiö).
Toimistoista osastoihin
Keskuksen toiminta organisoitiin 1976 kuuteen toimistoon: hallintotoimisto, kielitoimisto,
nimitoimisto, ruotsin kielen toimisto, Tutkimusarkisto Suomen suku sekä
tutkimus- ja suunnittelutoimisto. Tällaisena jako säilyi pääosin
parikymmentä vuotta.
Merkittävä organisaationmuutos tehtiin vuonna 1994, jolloin perustettiin tulosvastuulliset osastot:
kielenhuolto-osasto, ruotsin kielen osasto, sanakirjaosasto,
tutkimusosasto ja yleinen osasto. Yleinen osasto jaettiin 1997 tietohuolto-osastoksi ja
hallinto-osastoksi.
Vuoden 2007 alusta aloitti toimintansa vähemmistökielten osasto.
Kun tutkimustehtäviä ja vähemmistökielet
siirrettiin vuoden 2012 alusta yliopistoihin, organisaatiota muutettiin.
Kotuksessa oli tuolloin kielenhuolto-osasto, sanakirjaosasto, ruotsin kielen osasto sekä
hallintoyksikkö, tietohallintoyksikkö ja kehittämisyksikkö sekä vuodesta 2014
alkaen aineistoyksikkö. Syyskuusta 2023 alkaen yksiköitä on kaksi: hallinto- ja kehittämisyksikkö ja tietohallintoyksikkö.
Verkkoa, virkakieltä ja sanakirjoja
Yksi keskuksen painopistealueista on ollut koko ajan viranomaiskieli ja sen parantaminen. Vuonna 2013 Kotus osallistui Hyvän virkakielen
toimintaohjelman tekemiseen. Vuodesta 2014 alkaen Kotus on ollut keskeinen virkakielikampanjan toteuttaja.
Kielenhuoltoa ja sanakirjatyötä on 2010-luvulla jatkettu monin tavoin ja toimintaa on entistä enemmän suunnattu verkkoon. Suomen
murteiden sanakirjan, Ordbok över Finlands svenska folkmål
-teoksen ja Vanhan kirjasuomen sanakirjan tarjoaminen verkossa alkoi 2012‒2014. Kielitoimiston
sanakirja sekä Kielikellon
ja Språkbrukin arkistot tarjottiin
vapaasti luettaviksi verkossa 2014.
Muutot
Kotus sijaitsi
alkujaan eri paikoissa: Helsingin yliopiston päärakennuksessa (Fabianinkatu
33), Fabianinkatu 7:ssä ja Liisankatu 16:ssa. Vuonna 1988 Kotuksen toiminnot
muuttivat Sörnäisten rantatie 25:een. Vuonna 2008 Kotus muutti Vuorikatu
24:ään. Alkuvuodesta 2016 Kotus muutti Kaisaniemestä Hakaniemeen ja osoitteeksi tuli Hakaniemenranta 6.
Hakaniemenranta 6 helmikuussa 2016. Kuva: Vesa Heikkinen.
Kirjaston vaiheet
Kotimaisten
kielten keskuksen kirjaston yleiskokoelma on muodostunut kahdesta
kirjastosta: Tutkimuskirjasto Suomen suvusta (TSS) ja
Suomalais-ugrilaisesta kirjastosta (SUK). Tutkimuskirjasto
Suomen suvun pohjana on E. N. Setälän vuonna 1930 perustama
Tutkimuslaitos Suomen suvun kirjakokoelma. Kirjasto toimi vuoteen 1988
saakka samoissa tiloissa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen
laitoksen kirjaston kanssa.
Tutkimuslaitos Suomen suvun kirjastoa. Kuva: Kotuksen arkisto.
Suomalais-ugrilaisen Seuran kirjasto
(perustettu 1883) luovutettiin tutkimuskeskukselle vuonna 1979. Siihen
saakka se toimi osana Tieteellisten seurain kirjastoa ja sijaitsi
vuoteen 1988 Säätytalossa. Kokoelmaa kartuttavat seuran julkaisuvaihdot
ja tutkijoilta saadut lahjoitukset.
Kirjasto Castrenianumissa. Kuva: Kotuksen arkisto.
Vuoden 2012 alusta kirjastoon kuulunut SUK-kokoelma (78 500 nidettä) ja siihen
liittyvät palvelut siirtyivät Kotus-lain mukaisesti Helsingin yliopiston
kirjaston hallintaan. Myös SUK-kokoelmaan liittyvät vaihdot (318 jatkuvasti
saapuvaa nimekettä ympäri maailmaa) siirtyivät Helsingin yliopiston kirjaston
hoidettaviksi.
Kirjasto Sörnäisten rantatiellä. Kuva: Kotuksen arkisto.
Kotuksen muuttaessa helmikuussa 2016 Hakaniemenrantaan kirjastosta muodostettiin Kotuksen,
Opetushallituksen, CIMOn ja Suomen Akatemian kanssa yhteiskirjasto, josta
vastuu on Kotuksen kirjastolla. Muuttoa edelsi kirjaston
kokoelmien evaluointi ja karsinta tai siirto muihin
organisaatioihin.
Kirjasto
käsittää 1. kerroksessa sijaitsevan pääkirjaston (TSS), johon kuuluvat Ruotsin
kielen osaston kirjaston, Nimistökirjaston, uuden Opetushallituksen ja Suomen
Akatemian kirjastojen kokoelmat sekä 2. kerroksessa sijaitsevat käsikirjastot
(Nykysuomen kirjasto, Vanhan kirjasuomen kirjasto, Murrekirjasto ja
nimistönhuollon sekä Kielitoimiston sanakirjan kokoelmat).