Satuolennon nimitykseksi käy haltia tai haltija

Suomen kielen lautakunta suosittaa, että uskomusolentoa merkitsevän sanan voi vastedes kirjoittaa yhtä hyvin ilman j:tä tai j:llisenä: hyvä haltia tai hyvä haltija, ilmojen haltia tai ilmojen haltija. Näin lautakunta otti huomioon vallitsevan käytännön ja väljensi vuoden 1937 suositusta, jonka mukaan sanan oikea kirjoitusasu oli vain j:llinen haltija merkityksestä riippumatta.

Uudenkin suosituksen mukaan j:llinen asu haltija on edelleen ainoa oikea silloin, kun tarkoitetaan hallussapitäjää, käyttäjää tai hoitajaa: velkakirjan haltija, toimenhaltija.

Uusi suositus näkyy myös Kielitoimiston sanakirjan tulevissa versioissa.