Ohjeet kaksikielisen alueen kaava- ja haja-asutusalueiden nimien antamiseen
Ohjeet on hyväksytty suomen kielen lautakunnan kokouksessa 12.2.2001.
- Muista, että hyvä nimi ottaa huomioon kulttuuriarvot ja ihmisten tarpeet, vahvistaa kotipaikkatunnetta ja lisää viihtyisyyttä. Ihanteellisimmillaan nimi on myös helppo muistaa, ääntää ja kirjoittaa; älä silti pyri tavoitteeseen liian mekaanisesti.
- Ota suunnitelman pohjaksi ensin selville olemassa olevat perinteiset paikannimet, myös asukkaita haastattelemalla. Hyödynnä ensisijaisesti jo vakiintuneita, käytössä olevia oman alueen paikannimiä. Hanki käyttöösi kopiot alueen paikannimikeruista (tilattavissa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta) ja siirrä tarvittaessa tiedot karttapohjiin. Elvytä tarvittaessa myös hävinneitä, esimerkiksi vain vanhoista kartoista, asiakirjoista tai kirjallisuudesta löytyviä nimiä, jos pystyt paikantamaan ne suunniteltavalle alueelle.
- Kirjoita nimet nykyisten oikeinkirjoitussuositusten mukaisesti. Jos nimi esiintyy Maanmittauslaitoksen julkaisemassa, nimistöltään tarkistetussa peruskartassa, noudata peruskartan kirjoitusasua.
- Älä käännä seuraavia nimiä:
- Maarekisterikylän nimet. Valitse peruskarttaan mustalla kirjoitettu nimiasu (punaisella merkityt ovat rekisterimuotoja, joita ei ole yleensä rekisteriongelmien ja juridisten kysymysten vuoksi kielellisesti tarkistettu). Ota toisenkielinen nimi käyttöön vain, jos sellainen on vakiintuneesti epävirallisessa käytössä. Nimeen liitetty paikan lajia ilmaiseva jälkiosa muodostetaan kunnan virallisilla kielillä (-tie/-vägen/-geaidnu; -puisto/-parken/-spatnju jne.).
- Talonnimet. Ota toisenkielinen muoto käyttöön vain, jos se on paikkakunnalla vakiintuneesti käytössä. Talojen ja tilojen nimet sisältyvät myös maa- ja kiinteistörekistereihin, eivätkä ne käännettyinä enää tarkoita samaa kohdetta kuin alkuperäiset nimet. Tarkista kuitenkin nimen nykykielen mukainen kirjoitusasu.
- Henkilön etu- tai sukunimi tai koko nimi. Nimi liittyy kiinteästi kantajaansa, ja käännetty tai toiseen kieleen mukautettu nimi ei tarkoita enää samaa henkilöä kuin hänen oma nimensä. Jos nimi koostuu useammasta osasta, tarkista osien yhteen ja erilleen kirjoittaminen (Aleksis Kiven katu – Aleksis Kivis gata, Pedar Jalvin tie – Pedar Jalvvi geaidnu).
- Vakiintuneet, alueella laajalti tunnetut luonto- tai viljelysnimet, joilla on opastava tehtävä. Käytä toisenkielistä käännöstä (esim. Pitkäjärventie – Långträskvägen, Pyhäjärven talot – Basejávrri dálut ) tai mukaelmaa (esim. Ruupyynoja – Brobybäcken, Beazetgeaidnu – Petsikontie) vain, jos sellainen on paikkakunnalla vakiintuneesti käytössä. Tällaisia vakiintuneita, laajakäyttöisiä nimiä ovat huomattavien maa-alueiden nimet, kuten suurehkot mäet, suot ja nevat, saaret, järvet ja vesistöt, joiden nimet ovat molempien kieliryhmien väestölle tuttuja.
- Jos valitset nimeen sellaisen pienen maastokohteen nimen, joka esiintyy vain vanhoissa kartoissa tai on vain pienen käyttäjäpiirin tiedossa ja joka on sanastoltaan varmasti oikein käännettävissä, voit elvyttää sen käyttöön myös kääntämällä (esim. nykyinen puistonnimi Silkesängen – Silkkiniitty Espoon Tapiolassa; Riåkern – Riihipelto).
- Jos perinteisen, vain toisella kielellä vakiintuneen asutus-, luonto- tai henkilönnimen käyttö suunnitellussa nimessä tuottaa käyttäjille vaikeuksia tai ei muusta syystä luonnistu, muodosta nimi kokonaan toiselta pohjalta (esim. Tapiola – Hagalund, Gieddemielli – Onnelantörmä). Turvaudu tähän keinoon vain harvoin, sillä paikan tunnistettavuuden kannalta se ei ole paras vaihtoehto.
- Kun luot kokonaan uutta nimeä (esim. aihepiirinimeä) kaksikieliselle alueelle, pyri muodostamaan molemmankieliset nimet samanaikaisesti tai kiinteässä yhteistyössä toisen kielen asiantuntijan kanssa. Silloin kun nimiehdotukset laaditaan yhdellä kielellä ja vain sen näkökulmasta, huomataan usein, että aiottua nimeä on mahdoton kääntää suoraan. Nimiaihepiiriä voidaan joutua muuttamaan huomattavastikin tai vähintään luopumaan aiotusta nimestä.
- Luo ennestään rakentamattomille alueille omaleimaisuutta ottamalla huomioon paikallinen nimistö, sanasto, historia ja suunnitelman luonne. Jos uusia nimiä tarvitaan alueille, joissa on asukkaita jo ennestään, etsi sopivat ratkaisut yhteistyössä käyttäjien kanssa.