Sukupuolineutraalin kielenkäytön edistäminen

Suomen kielen lautakunta on laatinut kannanoton sukupuolineutraalin
kielenkäytön edistämiseksi. Lautakunta päätti laatia kannanoton, koska sitä on pyydetty kansalaisaloitteessa. Lautakunta muotoili kannanottonsa 22.10.2007 pitämässään kokouksessa.

Suomen kielen lautakunnan kannanotto sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi

Euroopan neuvosto on antanut suosituksen seksismin karsimiseksi kielestä (Council of Europe – Recommendation N° R (90) 4 on the Elimination of Sexism from Language).

Suosituksessa todetaan, että hyvistä tavoitteista huolimatta todellinen sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu sosiaalisten, kulttuuristen ja muiden esteiden vuoksi. Yksi tasa-arvon toteutumisen este on seksistinen kieli, jossa maskuliinisuus asettuu feminiinisyyden edelle. Monissa kielissä käytetään maskuliini-ilmauksia viittamaan molempiin sukupuoliin, mikä voi aiheuttaa epätietoisuutta siitä, viitataanko mieheen vai naiseen.

Euroopan neuvosto kannustaa jäsenvaltioidensa hallituksia ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukevan kielen edistämiseksi,

jotta naisen asema ja rooli yhteiskunnassa näkyisivät kielessä samalla tavalla kuin miessukupuoli näkyy ja
jotta lainsäädännön, julkisen hallinnon ja koulutuksen kieli sekä viestimissä käytettävä kieli olisi sukupuolineutraalia.

Suomen kielen lautakunta pitää Euroopan neuvoston suosituksen huomioon ottamista tärkeänä myös Suomessa. Toisin kuin monissa muissa Euroopan kielissä suomen kielessä sanoilla ei ole sukuja ja miehiin ja naisiin viitataan samalla persoonapronominilla. Suomessa kielellinen epätasa-arvo ilmenee muilla tavoin. Esimerkkejä siitä ovat mm.

työntekijän sukupuoleen viittaavat ammattinimikkeet (aulaemäntä, asiamies, järjestysmies)
sukupuolen epäsymmetrinen merkitseminen henkilöviittauksissa (lääkäri – naislääkäri)
yleispätevä (geneerinen) maskuliinisuus sanastossa ja sanonnoissa (esim. virkaveli, uskottu mies, kotimies, jokamiehenoikeus, lähteä yhtenä miehenä).

Suomen kielen lautakunta haluaa edistää sukupuolesta riippumatonta kielenkäyttöä.

Lautakunta suosittaa sukupuolineutraaleja ilmauksia luotaessa uusia tehtävänimikkeitä; myös jo vakiintuneita nimikkeitä on hyvä tarkastella kriittisesti ja muuttaa tarvittaessa sukupuoleen viittaamattomiksi. Sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä onkin jo pyritty karsimaan, ja jotkin niistä ovat yhteiskunnan ja sukupuoliroolien muuttuessa korvautuneet neutraaleilla vaihtoehdoilla (saamamies → velkoja, luottamusmies → luottamushenkilö, edusmies → edustaja, lehtimies → toimittaja, tasa-arvoasiamies → tasa-arvovaltuutettu).

Lautakunnan mielestä erityisesti lainsäädännön ja hallinnon kielessä on syytä kiinnittää huomiota termien ja sanaston valintaan, jotta viralliset ammattinimikkeet tai hallinnon käytänteet eivät osaltaan estäisi sukupuolten välistä kielellistä tasa-arvoa. Lautakunta suosittaa, että tilaisuuden tullen myös nykyisessä säädöskielessä käytettyjä nimikkeitä vaihdetaan vähitellen sukupuolineutraaleihin silloin, kun vaihdoksille tarjoutuu mahdollisuus muiden uudistusten yhteydessä.

Viestimissä käytettävä kieli – kirjoitettu ja puhuttu – luo ja ylläpitää kielenkäytön malleja ja siten joko edistää tai estää tasa-arvoa. Sukupuolen epäsymmetristä merkitsemistä henkilöviittauksissa käytetään joskus esimerkiksi otsikoissa: naisautoilija pakeni poliisia. Lautakunta katsoo, että sukupuoli on syytä tuoda esiin vain silloin, kun se on käsiteltävän asian kannalta olennaista.

Sellaisiin kieleen vakiintuneisiin sanontoihin kuten lähteä yhtenä miehenä, muina miehinä ei lautakunnan mielestä tarvitse puuttua. Ne elävät kieliyhteisössä aikansa ja muuntuvat tai häviävät itsestään.

Arkikielessä voidaan edelleen käyttää sellaisia sanoja kuin putkimies ja sähkömies, vaikka virallisia nimikkeitä ovat sukupuolineutraalit LVI-asentaja ja sähköasentaja. Virallinen kielenhuolto ei myöskään voi ottaa kantaa arkisessa kielenkäytössä heijastuviin asenteisiin, kuten aikuisten naisten tytöttelyyn tai miesten pojitteluun tai äijittelyyn.