Vuoden 2021 nimilausuntoja

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyytää lausuntoa Näkövammaisten kirjaston uusista nimiehdotuksista:

1. Saavutettavien julkaisujen kirjasto Celia – Biblioteket för tillgängliga publikationer Celia
2. Saavutettavan lukemisen kirjasto Celia – Biblioteket för tillgänglig läsning Celia ja
3. Saavutettavan julkaisemisen kirjasto Celia – Biblioteket för tillgänglig publicering Celia.

Lausuntopyyntö liittyy Näkövammaisten kirjastoa koskevaan lain uudistamiseen. Uudistushankkeen työryhmä on päättänyt, että viraston yli 40 vuotta vanha nimi tulisi muuttaa, sillä kirjasto palvelee myös muita asiakasryhmiä kuin näkövammaisia henkilöitä.

Suositus

Ehdotetut nimet kuvaavat hyvin viraston ydintehtävää ja ovat kielellisesti toimivia. Parhaimpana niistä Kotimaisten kielten keskus pitää nimiehdotusta Saavutettavien julkaisujen kirjasto Celia – Biblioteket för tillgängliga publikationer Celia.

Pitkä, neliosainen nimi on kuitenkin käytettävyydeltään hankala. Siksi Kotimaisten kielten keskus suosittaa kirjastolle nimeä Saavutettavuuskirjasto Celia – Tillgänglighetsbiblioteket Celia. Toisena vaihtoehtona on ottaa viralliseksi nimeksi Saavutettavuuskirjasto – Tillgänglighetsbiblioteket ja luopua epävirallisesta Celia-nimestä. Ehdotettu nimi on merkitykseltään laaja, mutta se kuvaa kirjaston toimintaa riittävän tarkasti ja on helppokäyttöinen sellaisenaan. Kirjaston viestinnässä olisi jatkossa syytä käyttää virallista nimeä.

Kotimaisten kielten keskus painottaa, ettei se pidä hyvänä käytäntönä sitä, että Näkövammaisten kirjasto on ottanut käyttöönsä yritys- ja tuotenimiä muistuttavan oheisnimen Celia. Oheisnimien käyttöä osana virallista nimeä ei suositella, mutta toisaalta vakiintuneisuus puoltaa Celia-nimen säilyttämistä.

Perustelemme suositusta seuraavasti:

Nimi on usein ensimmäinen kontakti asiakkaan ja viranomaisen välillä. On tarkoituksenmukaista, että se kuvaa kohdettaan ja välittää olennaista tietoa kohteensa toiminnasta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyynnön mukaan laissa näkövammaisten kirjastoksi (ruotsiksi biblioteket för synskadade) määritelty kirjasto palvelee henkilöitä, joille lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta esimerkiksi vamman, sairauden tai lukivaikeuden aiheuttaman lukemisesteen vuoksi. Kotimaisten kielten keskuksen mielestä viraston nimenmuutos on perusteltu, koska virasto palvelee näkövammaisten henkilöiden lisäksi monia muitakin lukemisesteisten henkilöiden ryhmiä.

Nimiehdotuksissa käytetyt käsitteet kuvaavat viraston toimintaa. Yleiskielessä on käytetty sekä käsitteitä saavutettava kirjallisuus ja saavutettava kirja että saavutettava julkaiseminen ja saavutettava julkaisu. Lisäksi on käytetty ilmaisua saavutettava lukeminen. Kaikki ehdotetut nimet ovatkin mahdollisia. Saavutettava julkaisu ja saavutettava julkaiseminen ovat laajemmin käytössä kuin saavutettava lukeminen, jonka merkitys ei ole aivan niin selvä. Parhaana pidämme konkreettisinta ehdotusta Saavutettavien julkaisujen kirjasto Celia – Biblioteket för tillgängliga publikationer Celia.

Ehdotukset ovat kuitenkin pitkiä ja moniosaisia, mikä hankaloittaa niiden käyttöä. Hankalakäyttöinen nimi johtaa helposti siihen, että koko nimen sijaan viestinnässä aletaan käyttää pelkkää Celia-osaa, mitä emme voi suositella.

Siksi esitämme, että kirjaston nimeksi voitaisiin antaa Saavutettavuuskirjasto Celia – Tillgänglighetsbiblioteket Celia tai Saavutettavuuskirjasto – Tillgänglighetsbiblioteket. Vaikka nimi on merkitykseltään laaja ja se saatetaan ensikuulemalta tulkita myös ’kirjastoksi, joka tarjoaa tietoa saavutettavuudesta’ tai jopa ’saavutettavaksi kirjastoksi’, ei nimiehdotus sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tarkoitetaan saavutettaviin julkaisuihin erikoistunutta kirjastoa.

Oheisnimien käytöstä

Oheisnimellä tarkoitetaan lyhenteen kaltaista käyttönimeä, jonka kirjaimet eivät kuitenkaan ole suoraan yhdistettävissä viralliseen nimeen. Celian lisäksi niitä ovat muun muassa Liikenne- ja viestintäviraston Traficom ja Maahanmuuttoviraston Migri. Kotimaisten kielten keskus ei suosita oheisnimien muodostamista viranomaisten nimille.

Oheisnimien käyttö on ongelmallista, sillä nimet eivät kerro kyseisen viraston toiminnasta. Lisäksi ne sekoittuvat helposti yritysnimiin, vaikka tärkeää olisi nimenomaan erottaa julkiset viranomaispalvelut kaupallisista palveluista. Asialliset, selkeät ja ymmärrettävät hallinnon nimet ovat osa kielellistä saavutettavuutta. Niiden avulla kansalaiset löytävät ongelmitta oikeat palvelut ja pystyvät hahmottamaan yhteiskunnassa toimivien tahojen asemaa ja suhteita toisiinsa.

Eduskunnan oikeusasiamies on useissa ratkaisuissaan joutunut ottamaan kantaa oheisnimiin. Ratkaisussa Viranomaisen on esiinnyttävä omalla nimellään (2010) todetaan, että viranomainen ei voi virallisen nimensä sijasta käyttää lyhennettä tai muuta oheis- tai lisänimeä muutoin kuin puhtaasti sisäisessä toiminnassaan. Oikeusasiamies on myös kyseenalaistanut, mikä on oheisnimen käytännön merkitys palveluperiaatteen ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta, kun oheisnimi ei voi kuitenkaan esiintyä yksinään (Viranomaisen Findata-lisänimen asianmukaisuus, 2020). Myös opetus- ja kulttuuriministeriön omassa lausuntopyynnössä todetaan, että ”tähänastinen kahden rinnakkaisen nimen – virallinen nimi Näkövammaisten kirjasto ja käyttönimi Celia – käyttö on osoittautunut hankalaksi.”

Oheisnimien käytön sijaan suositamme, että pyritään joko niin napakkaan nimeen, ettei lyhennettä juurikaan tarvita, tai käytetään normaaleja koostelyhenteitä (FPA ← Folkpensionsanstalten) tai lyhennesanoja (Kela ← Kansaneläkelaitos), jotka ovat yhdistettävissä viralliseen nimeen. Kielilain ja kielellisen ymmärrettävyyden vuoksi lyhenteet on muodostettava kustakin kielestä erikseen sen kielen käyttöä varten.

Celia osana virallista nimeä

Nimityyppi, jossa tarkoitteen lajia kuvaavan osan perässä on oheisnimi, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään (esim. Saavutettavuuskirjasto Celia, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu), ei ole perinteisesti ollut käytössä valtion virastojen virallisissa nimissä. Emme pidä tällaisen nimityypin käyttöönottoa tarkoituksenmukaisena, koska hallinnon nimen tärkein tehtävä on yksilöinnin lisäksi kertoa kohteestaan. Osana virallista nimeä oheisnimi lähinnä hankaloittaa sen käyttöä.

Celia on kuitenkin vuosien saatossa vakiintunut kirjaston käyttönimeksi ja on siksi asiakkaille tuttu, jopa tärkeä, kun kyse on tietystä rajatusta asiakasryhmästä. Lisäksi on otettava huomioon, että pysyvyys on yksi tärkeimpiä toimivan nimen ominaisuuksia. Nämä seikat puoltavat epävirallisen Celia-nimen säilyttämistä osana virallista nimeä.

Haluamme kuitenkin muistuttaa, että emme pidä hyvän hallinnon mukaisena sitä, että oheisnimi otetaan osaksi virallista nimeä siksi, että sitä voitaisiin käyttää kuvaavan nimen sijaan. Nykyisin Näkövammaisten kirjastona tunnetun viraston koko nimen tulisikin jatkossa olla paremmin näkyvissä viraston viestinnässä. Oikeusasiamies on ratkaisussaan (2010, Viranomaisen on esiinnyttävä omalla nimellään) korostanut, että viraston on aina esiinnyttävä oikealla nimellään hallinnon asiakkaille. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkea viestintää – niin asiakirjoja ja päätöksiä kuin tiedotteita, opasteita ja verkkosivujakin.

Harkinnan arvoinen vaihtoehto on sekin, että kirjaston viralliseen nimeen ei sisällytetä oheisnimeä. Sen sijaan viralliseksi nimeksi voitaisiin valita lyhyt ja helposti käytettävä nimi Saavutettavuuskirjasto – Tillgänglighetsbiblioteket ja pyrkiä jatkossa luomaan brändiä tällä nimellä, jolloin voitaisiin luopua epävirallisen oheisnimen Celia käytöstä.

Kotimaisten kielten keskus suosittaa ehdotetun nimen Oikeuspalveluvirasto – Rättstjänstverket sijaan uudelle virastolle nimeä Oikeusapuvirasto – Rättshjälpsmyndigheten tai Rättshjälpsverket. Suositettu nimi kuvaa ehdotusta ymmärrettävämmin kohteensa keskeistä toimintaa ja erottuu riittävästi muista hallinnonalan toimijoista.

Lausunto viraston nimiehdotuksesta Oikeuspalveluvirasto ‒ Rättstjänstverket

Oikeusministeriö pyytää lausuntoa uuden viraston nimiehdotuksesta Oikeuspalveluvirasto ‒ Rättstjänstverket. Tavoitteena on järjestää nykyiset oikeusapu- ja edunvalvontapiirit valtakunnalliseksi virastoksi, jonka tehtävänä on julkisen oikeusavun, talous- ja velkaneuvonnan sekä yleisen edunvalvonnan palvelujen järjestäminen. Mahdollisesti vuodesta 2024 alkaen viraston tehtäviin tulisi lisäksi sovittelutoiminnan järjestäminen.

Suositus

Emme suosita uudelle virastolle nimeä Oikeuspalveluvirasto ‒ Rättstjänstverket. Ehdotettu nimi sisältää sanan oikeuspalvelu, joka on merkitykseltään laaja ja jonka perusteella on siksi vaikea päätellä, mitä tehtäviä virasto hoitaa.

Ehdotuksen sijaan suositamme virastolle nimeä Oikeusapuvirasto ‒ Rättshjälpsmyndigheten tai Rättshjälpsverket. Nimi kuvaa ymmärrettävämmin kohteensa keskeistä toimintaa ja erottuu riittävästi muista hallinnonalan toimijoista.

Perustelemme suositusta seuraavasti:

On tarkoituksenmukaista, että viraston nimi välittää olennaista tietoa kohteensa toiminnasta. Yhdyssana oikeuspalvelu yhdistyy hyvin oikeusministeriön hallinnonalaan, ja sen voi ymmärtää tarkoittavan oikeusapua ja edunvalvontaa. Se ei kuitenkaan ole vakiintunut käsite, vaan merkitykseltään laaja ja epämääräinen. Sanaa oikeuspalvelu käytetään esimerkiksi monien yritysten nimissä, joissa se voi viitata mihin tahansa juristien palveluihin, kuten sovintoneuvotteluihin tai avustamiseen oikeusistunnoissa tai valituksen laatimisessa. Lisäksi sanaa käytetään ilmauksessa Euroopan unionin neuvoston oikeuspalvelu sekä ulkoministeriön oikeudellisten asioiden yksikön nimessä oikeuspalvelu ‒ rättstjänsten. Näissä yhteyksissä sanalla tarkoitetaan vain organisaation sisäistä palvelua.

Uuden viraston tulisi nimen perusteella erottua riittävästi muista hallinnon organisaatioista. Koska yhdyssana oikeuspalvelu ei ole merkitykseltään yksiselitteinen, ei nimiehdotuksen perusteella pysty päättelemään, mitä oikeusministeriön hallinnonalan tehtäviä virastossa hoidetaan. Hallinnonalalla toimivat myös esimerkiksi käräjäoikeudet, jotka käsittelevät rikos-, riita- ja hakemusasioita, sekä Tuomioistuinvirasto, joka vastaa muun muassa tuomioistuinten tarkoituksenmukaisesta toiminnasta; kaikki nämäkin voidaan ymmärtää oikeuspalveluiksi.

Nimiehdotus Oikeuspalveluvirasto ‒ Rättstjänstverket on siis viittauskohteeltaan lähes yhtä epämääräinen kuin olisi esimerkiksi lyhyempi nimi Oikeusvirasto. Sekä Oikeuspalveluvirasto että Oikeusvirasto ovat merkitykseltään niin laajoja, että niiden käyttöönotto saattaisi vaikeuttaa eri organisaatioiden muodostaman kokonaisuuden hahmottamista ja aiheuttaa jopa sekaannuksia.

Lausuntopyynnössä uutta virastoa kuvataan oikeusapu- ja edunvalvontavirastoksi. Mahdollista olisi ottaa nimeksi viraston toiminnasta kattavammin kertova Oikeusapu- ja edunvalvontavirasto ‒ Rättshjälps- och intressebevakningsverket. Pitkä ja moniosainen nimi on kuitenkin käytössä niin hankala, että emme suosita sitä. Mitä pitempi nimi on, sitä suurempi on myös tarve erilliselle nimilyhenteelle sekä suomeksi että ruotsiksi. Paras on pyrkiä niin ytimekkääseen nimeen, ettei lyhennettä tarvita vaan että nimeä voi käyttää helposti sellaisenaan kummallakin kielellä.

Viraston nimen on oltava tarpeeksi kuvaava ja erottuva, mutta sen ei tarvitse ‒ eikä se yleensä voikaan ‒ sisältää kaikkia viraston toimintoja. Vaikka uuden viraston vastuulle siirtyvät näillä näkymin oikeusavun lisäksi myös edunvalvonta, talous- ja velkaneuvonta sekä myöhemmin ehkä myös sovittelutoiminta, suomenkieliseksi nimeksi riittäisi Oikeusapuvirasto. Toisin kuin oikeuspalvelu, on oikeusapu merkitykseltään vakiintunut, yleisesti tunnettu sana.

Vaikka aiemmassa organisaationimessä (oikeusapu- ja edunvalvontapiiri ‒ rättshjälps- och intressebevakningsdistriktet) on pantu ilmi myös edunvalvonta, se ei ole välttämätöntä uudessa nimessä. Myös edunvalvonta ja velkaneuvonta voidaan nähdä oikeudellisena apuna. Organisaatiomuutoksen yhteydessä ja uuden viraston tiedotuksessa on mahdollista painottaa, että virasto huolehtii julkisen oikeusavun lisäksi myös edunvalvonnasta, talous- ja velkaneuvonnasta sekä mahdollisesti sovittelutoiminnasta.

Ruotsinkieliseksi nimeksi suositamme joko nimeä Rättshjälpsmyndigheten tai Rättshjälpsverket. Sekä myndigheten että verket ovat kielellisesti toimivia viraston nimen perusosana.

Kotimaisten kielten keskus puoltaa nimen Luoto säilyttämistä kunnan virallisena suomenkielisenä nimenä. Kunnan ruotsinkielinen nimi on Larsmo.

Luoto on vanha, valtakunnallisesti käyttöön vakiintunut paikannimi. Kunnannimiä ei käytetä vain kunnan sisällä, vaan niiden tulisi paikantaa kohteensa ongelmitta myös kunnan ulkopuolella.

Lausuntoteksti on ruotsinkielinen.

Utlåtande om Larsmo kommuns finska namn Luoto

Larsmo kommun har bett Institutet för de inhemska språken om ett utlåtande med anledning av en motion i kommunfullmäktige. I motionen konstateras att kommunen ”kunde undersöka möjligheten att använda namnet Larsmo som officiellt namn också på finska”.

Rekommendation

Institutet för de inhemska språken rekommenderar att Larsmo kommun behåller Luoto som sitt officiella finska namn. Luoto är ett hävdvunnet finskt ortnamn som etablerat sig i finskan på ett riksomfattande plan.

Motivering

Larsmo kommun bad Forskningscentralen för de inhemska språken (nu Institutet för de inhemska språken) om ett utlåtande om att ändra sitt namn också år 1996. Då var Larsmo en enspråkigt svensk kommun.

Utlåtandet från 1996 redogör för bakgrunden till namnet Luoto, liksom för namnets mer än hundraåriga historia. Ett centralt budskap i utlåtandet är att namnet på kommunen inte är avsett bara för internt bruk inom kommunen, utan det används också av andra finländare i andra delar av landet.

Forskningscentralen för de inhemska språken ansåg inte att det fanns tillräckliga skäl för att rekommendera att kommunen skulle slopa sitt finska namn, inte minst med anledning av att de finskspråkiga invånarna i kommunen inte hade ifrågasatt namnet. I utlåtandet konstateras att en ändring av kommunens finska namn till Larsmo skulle skapa ett prejudikat med konsekvenser för det finländska systemet med parallella kommunnamn på svenska och finska.

År 1997 slog kommunfullmäktige i Larsmo fast att det finska namnet Luoto skulle bevaras. Enligt Helsingin Sanomat (Luoto päätti pitää myös suomenkielisen nimensä, 7.3.1997) kritiserades förslaget om ändring av det finska namnet under fullmäktigemötet för att det ansågs vara ogenomtänkt.

Institutet för de inhemska språken ställer sig också denna gång bakom motiveringarna i utlåtandet från år 1996. Vi vill dessutom poängtera följande:

1. Hävdvunna ortnamn följer inte språk- och kommungränser

Tvåspråkiga kommuner kan ha ett namn bara på ett språk (till exempel Korsnäs som saknar ett hävdvunnet finskt namn) medan enspråkiga kommuner kan ha ett namn på både finska och svenska (till exempel Lappeenranta‒Villmanstrand). Huruvida en kommun har ett eller två namn beror inte på språkförhållandena i kommunen, utan på hur hävdvunna ortnamn uppstått bland invånarna. De hävdvunna namnen följer inte språk- och kommungränser. Därför kan orter i traditionellt svenska områden ha finska namn och tvärtom.

Institutet för de inhemska språken motiverade år 2013 bevarandet av Maarianhamina som finskt namn för Mariehamn på Lantmäteriverkets kartor med liknande argument i ett utlåtande till Lantmäteriverket. Ålands landskapsregering ville då att de finska namnen Maarianhamina och Ahvenanmaa skulle strykas från kartorna med hänvisning till att Åland är enspråkigt svenskt.

Forskningscentralen för de inhemska språken skrev år 1992 ett utlåtande till Limingo kommun med anledning av att kommunen övervägde att slopa sitt svenska namn, men rekommenderade inte en namnändring.

För planerade och officiellt fastställda namn, till exempel vägnamn, gäller däremot att språkförhållandena i området beaktas. Det här betyder att vägnamnen i enspråkiga kommuner bara finns på ett språk medan vägnamnen i tvåspråkiga kommuner har namn på båda språken.

Även om en kommun enligt 4 § i kommunallagen själv beslutar om kommunens administrativa namn har kommunen inte befogenhet att fatta beslut i frågor om hävdvunna ortnamn. Kommunens beslut inverkar alltså inte direkt på vilket namn de finskspråkiga invånarna använder för att benämna det geografiska område kommunen utgör. Kommuninvånarna kan i sitt privata språkbruk välja att använda antingen det finska namnet Luoto eller det svenska namnet Larsmo i finska sammanhang.

2. Tvåspråkiga kommuner ska använda både finska och svenska i sin kommunikation

Namnet Luoto har varit Larsmo kommuns finska namn sedan Statsrådets beslut 1052/1982 angående namn på ämbetsdistrikt, självstyrelseområden och vissa trafikplatser.

Larsmo kommun har varit en tvåspråkig kommun sedan 2015. Enligt språklagens 23 § ska tvåspråkiga kommuner betjäna allmänheten på finska och svenska. Myndigheter ska dessutom visa att de använder båda språken både i den service de ger och i sin verksamhet utåt.

Det är enligt Institutet för de inhemska språken inte förenligt med god förvaltning att en tvåspråkig kommun avskaffar sitt finska eller svenska namn.

3. En del invånare önskar att namnet Luoto ska bevaras

Fullmäktigemotionen har skrivits på svenska och undertecknats av svenskspråkiga fullmäktigeledamöter. Av kommunens begäran om utlåtande framgår det att kommunen gjort en enkät bland de finskspråkiga invånarna i kommunen i namnfrågan. På frågan ”Hur förhåller du dig till att använda Larsmo som officiellt namn också på finska?” valde 40 procent av dem som svarade svarsalternativet ”Nej, Larsmo ska heta Luoto på finska”.

Eftersom en betydande del av dem som besvarat enkäten klart signalerar att de vill behålla namnet Luoto, och eftersom ortnamn är en viktig del av lokalidentiteten, är det inte motiverat att ersätta det finska namnet med det svenska. Ortnamn är dessutom en central del av det språkliga kulturarvet.

4. Namnet på en kommun kan vara identiskt med ett ord ur allmänspråket

Enligt motionen kan bruket av namnet Luoto i vissa sammanhang leda till missförstånd eftersom namnet är identiskt med det allmänspråkliga ordet luoto med betydelsen klippa, grund eller skär på svenska. Vi ser inte att risken för missförstånd är stor eftersom sammanhanget där namnet används ofta är avgörande för förståelsen.

I Finland finns också andra kommuner vars namn sammanfaller med ord ur allmänspråket, utan att det leder till problem i språkbruket. Exempel på det här är namnen Lahti och Joensuu. Ordet lahti har betydelsen vik på svenska och ordet joensuu betydelsen älvmynning. För tydlighetens skull kan man i administrativa sammanhang vid behov använda namnformen Luodon kunta.

5. Myndigheters inkonsekventa bruk av svenska namn inte motivering till namnbyte

Ändringen av namnet motiveras ytterligare med att kommunens finska namn automatiskt används i olika typer av adressregister, också i situationer där användaren valt svenska som språkversion. Det här är en olägenhet som inte är acceptabel, men den motiverar inte i sig ett namnbyte. Sannolikt är det här ett problem som berör även andra kommuner. Problemet är snarast myndigheters inkonsekventa bruk av finska och svenska ortnamn eller brister i datasystemen. Lösningen är i första hand att åtgärda problemen i de system där detta förekommer.

6. Ett namnbyte har konsekvenser för andra officiella namn

Ett namnbyte på kommunen skulle ha en inverkan också på andra officiella namn inom kommunen, till exempel namn på vägar (Pohjoinen Luodontie och Eteläinen Luodontie) och offentliga byggnader (Luodon kirkko).

Om kommunen avskaffar sitt finska namn får det konsekvenser också för vägnamnen, även om man kan argumentera för att Luoto är ett hävdvunnet ortnamn som kan ingå i ett vägnamn. Om vägnamnen inte ändras förlorar de ändå kopplingen till kommunens namn. Namnbytet skulle få konsekvenser även för vägnamn i andra kommuner (jämför Luodontie i Jakobstad).