Suomen kielen lautakunta

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2022–2024

Suomen kielen lautakunnan kolmivuotiskauden teemana on kielitietoisuus. Tämän laajan teeman kautta lautakunta haluaa nostaa esiin suomen kielen ja muiden kielten merkityksen yhteiskunnan toiminnassa. Kielen avulla olemme yhteydessä toisiin ihmisiin, ja kieli mahdollistaa yhdessä toimimisen. Kielitietoinen yhteiskunta pystyy edistämään ja tukemaan kaikkien jäsentensä kielellistä osallisuutta ja yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta.

Kielitietoisuus kytkeytyy myös ymmärrykseen yhteiskunnan monikielisyyden merkityksestä ja seurauksista. Suomalainen yhteiskunta on jo nykyisellään monikielinen. Suomen kielen rinnalla käytetään yhä enemmän muita kieliä. Lautakunta tuo esiin sitä, että suomen kielen aseman turvaamiseksi on tärkeää kehittää hyviä monikielisiä käytänteitä, joissa eri kieliä käytetään esimerkiksi rinnakkain samassa tilanteessa.

On myös tärkeää tukea kielenoppijoiden pääsyä suomenkielisen yhteiskunnan jäseniksi. Itse kukin voi edistää suomen kielen käyttöä eri tilanteissa osallistumalla ja kannustamalla vuorovaikutukseen kielenkäyttäjien taitotasoista riippumatta. Samalla tarvitaan yhteiskunnallisia toimenpiteitä ja rakenteita, jotka tukevat suomen kielen opetusta, oppimista ja käyttöä.

Lautakunta korostaa toiminnassaan kielellisen saavutettavuuden merkitystä. Digitaalisten palvelujen yleistyessä niissä käytettävän kielen ymmärrettävyys on ratkaisevaa kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Kielellistä saavutettavuutta edistävät selkeä yleiskieli ja sitäkin yksinkertaisempi selkokieli, joka palvelee laajasti erilaisia käyttäjiä kielitaustasta ja kognitiivisista valmiuksista riippumatta. Digitaaliset palvelut eivät kuitenkaan saa täysin korvata kasvokkaisviestintää ja puhelinpalvelua; niissäkin selkeä suomenkielinen vuorovaikutus on kansalaisoikeus suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toimikautensa aikana suomen kielen lautakunta osallistuu keskusteluun kansalliskielistrategian, kielipoliittisen toimintaohjelman ja soveltuvin osin myös julkisen hallinnon strategian tavoitteiden toteutumisesta. Viranomaisilta tulee edellyttää riittäviä toimia, joilla tuetaan suomen kielen asemaa yhteiskuntaa ylläpitävänä kielenä. Suomenkielisten palvelujen yleinen saatavuus ja kielellinen laatu on turvattava ja suomenkielinen koulutus taattava kaikilla tasoilla.

Lautakunta kiinnittää huomiota myös kotoutumiskoulutuksen tasoon ja saatavuuteen sekä työpaikoilla tapahtuvan kielenoppimisen tukemiseen. Selkokielen yhä laajeneva tarve edellyttää, että selkokielen kentän toimijoille on saatavilla korkeatasoista koulutusta. Selkokieltä ja sen koulutusta tulee kehittää tutkimusperustaisesti. 

Samalla suomen kielen lautakunta kantaa erityistä huolta yleiskielen taitojen tukemisesta, jossa koulutusjärjestelmällä on sen kaikilla tasoilla keskeinen tehtävä. Äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärät tulee saattaa riittävälle tasolle. Ammatti- ja korkeakoulutuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että opiskelijat saavat tarvittavat valmiudet toimia suomalaisessa yhteiskunnassa alansa asiantuntijoina niin suullisessa kuin kirjoitetussa vuorovaikutuksessa. 

Kaikkiaan suomen kielen lautakunta haluaa tuoda myönteistä sävyä suomen kielen asemasta käytävään keskusteluun. Suomen kielen asema on vahva ja lainsäädännössä turvattu. Ratkaisevaa on, että suomen kieltä arvostetaan ja sitä käytetään. Samalla kaiken kielenkäytön perustana tulee olla tasa-arvoisuus, yhdenvertainen osallisuus (inklusiivisuus) ja toisten kunnioittaminen. Suomen kielen lautakunta osaltaan etsii keinoja ja nostaa esiin hyviä käytäntöjä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

On ilo käyttää suomen kieltä!

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2019–2021

Suomen kielen lautakunnan kolmivuotiskauden teemana on yhteinen ymmärrettävä kieli. Teema korostaa kieliyhteisölle yhteisen, omaksi koetun ja ymmärrettävän kielimuodon merkitystä yhteiskunnan toiminnan perustana.

Suomalaisen yhteiskunnan toiminta ja yhtenäisyys edellyttävät puhujayhteisölle yhteistä suomen kielen muotoa, yleiskieltä. Suomen kielen lautakunta kiinnittää huomiota yleiskielen hyvään hallintaan, selkeään käyttöön ja käyttöalan turvaamiseen. Yleiskielen hallinnan perusta luodaan äidinkielen opetuksella, jonka lisäämisen tarvetta lautakunta tuo toimintakaudellaan esiin.

Lautakunta pyrkii myös vaikuttamaan siihen, että äidinkielen lisäksi muidenkin oppiaineiden opetuksessa tiedostetaan kielen keskeinen merkitys oppimiselle ja kehitetään omakielistä käsitteistöä sekä kykyä hankkia ja välittää tietoa monipuolisesti.

Suomenkielisten palvelujen ja tiedon saavutettavuus edellyttää palveluntarjoajilta ja tiedonvälitykseltä selkeää kielenkäyttöä ja kansalaisen näkökulman huomioon ottamista. Lautakunta tuo esiin ymmärrettävän viestinnän ja selkeän kielen merkitystä palvelujen saavutettavuuden ja yhteiskunnan toiminnan perustana. Myös kielellisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten kielellisiin oikeuksiin tulee kiinnittää Suomessa aiempaa enemmän huomiota esimerkiksi lisäämällä selkokielistä viestintää. Julkisten palvelujen kielellinen saavutettavuus tulee turvata muotoilemalla kielilain 23. pykälä siten, että se velvoittaa viranomaisia käyttämään ymmärrettävää kieltä.

Suomen kielen aseman ja käyttöalan turvaaminen on noussut ajankohtaiseksi huolenaiheeksi, vaikka kielen asema on toistaiseksi niin historiallisesti kuin kansainvälisestikin katsoen hyvä. Lautakunta seuraa suomen kielen asemaa ja tuo esiin niitä käyttöaloja, joilla kieleen selvästi kohdistuu uhkia. Lisäksi lautakunta kiinnittää niin päättäjien kuin suuren yleisönkin huomiota valintoihin, joilla kielen tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa.

Lautakunnan kannanotot ja päätökset julkaistaan mahdollisimman nopeasti Kotimaisten kielten keskuksen verkkopalvelussa ja Kielikello-lehdessä, ja niistä lähetetään tarvittaessa mediatiedote.

Toimikauden aikana lautakunta järjestää yleisölle avoimen seminaarin, jossa käsitellään suomen kielen ja sen käyttöalojen asemaa Suomen muuttuvassa kielitodellisuudessa.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2016–2018

Suomen kielen lautakunnan kolmivuotiskauden teemana on kielen ymmärrettävyys ja kieliyhteisön osallisuus. Teema korostaa yhtäältä suomen kielen nykyisen käyttäjäyhteisön moninaisuutta ja toisaalta kielen laajan käyttöalan tukemista.

Suomenkielinen kieliyhteisö on aiempaa moni-ilmeisempi muun muassa maahanmuuton seurauksena. Lautakunta kiinnittää kolmivuotiskaudellaan huomiota keinoihin, jotka auttavat Suomeen tulleita pääsemään yhteiskunnan ja kieliyhteisön jäseneksi. Olennaista on luoda pysyvät, toimivat rakenteet kielelliselle ja kulttuuriselle perehdyttämiselle. Huomiota tulee kiinnittää myös suomen kieltä erilaisissa oppilaitoksissa opettavien pätevyyteen ja toisaalta kieliyhteisön valmiuksiin kohdata erilaisia suomen kielen muotoja.

Jotta kieli ei asettaisi esteitä yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä toimimiselle, on julkisesti käytettävän kielen oltava mahdollisimman yleisesti ymmärrettävää. Tämä koskee erityisesti viranomaisten ja muiden julkisten toimijoiden kieltä. Selkokielen käytölle on nykytilanteessa yhä enemmän tarvetta. Lautakunta tukee kolmivuotiskauden aikana virkakielen selkeyttämistyötä ja pitää esillä selkokielen merkitystä. Lautakunta myös tukee Kielitoimistoa normitustyössä, joka osaltaan tähtää yksittäisten normien sekä laajemmin kokonaisten tekstien ymmärrettävyyden ja käyttökelpoisuuden parantamiseen.

Sähköistyvä kieli- ja vuorovaikutusympäristö synnyttää jatkuvasti uusia viestinnän tarpeita ja työkaluja. Jotta suomen kieli säilyisi muuttuvassa maailmassa laaja-alaisena ja elinvoimaisena, on ohjelmien ja sovellusten oltava käyttökelpoisia myös suomeksi. Lautakunta pitää toimikaudellaan esillä sitä, että kieliteknologisten sovellusten kehittämisen esteitä tulee poistaa mm. helpottamalla tutkimustyössä välttämättömien kieliaineistojen käyttöä.

Lautakunnan kannanotot ja päätökset julkaistaan mahdollisimman nopeasti Kotimaisten kielten keskuksen verkkopalvelussa ja myöhemmin Kielikello-lehdessä, ja niistä lähetetään tarvittaessa tiedote tiedotusvälineille. Itsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuonna järjestetään myös yleisöseminaari.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2013–2015

Suomen kielen lautakunta jatkaa tällä kolmivuotiskaudella työskentelyä  ”suomen kielen elinvoimaisuus ja käyttökelpoisuus” -teeman parissa nostamalla esiin mm. kielenkäytön apuvälineisiin, käännösten laatuun ja suomen kielen opetukseen liittyviä kysymyksiä.

Jotta suomen kieli säilyisi käyttökelpoisena kaikissa niissä tehtävissä, joita nykyaikainen yhteiskunta sille asettaa, tarvitaan monenlaisia kieleen liittyviä apuneuvoja, esimerkiksi helposti ja avoimesti saatavilla olevia sanakirjoja ja suomeksi toimivia kieliteknologian sovelluksia. Jos arkiseen ympäristöömme kuuluva tekniikka tekstinkäsittelyohjelmista ja pankkiautomaateista lähtien toimii  parhaiten vain englanniksi, on seurauksena suomen kielen käyttöalan kapeutuminen, pahimmillaan ”digitaalinen sukupuutto”. Jos kieltä ei voi käyttää kaikissa päivittäisissä toiminnoissa, sen arvostus heikkenee. Imagonsa menettänyt kieli on vaarassa syrjäytyä.

Käännetyt tekstit ovat yhä näkyvämpi osa arkista kielimaisemaamme. Muun muassa teknisten laitteiden ohjekirjojen ja käyttöohjeiden sekä elokuvien ja tv-ohjelmien käännösten laatu ja kääntäjien asema on herättänyt paljon keskustelua.  Suomen kielen lautakunta seuraa keskustelua ja pitää esillä korkeatasoisen suomentamisen tarpeellisuutta ja edellytyksiä.

Kansainvälisyys ja liikkuvuus näkyvät nyky-yhteiskunnassa myös suomen kielen opetuksen tarpeissa. Suomen kielen lautakunta haluaa pitää esillä sitä, että kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus suomen kieleen ja omien lähtökohtiensa mukaiseen kielen opetukseen. Erityisesti on huolehdittava aikuisena Suomeen muuttaneiden kielenoppimisesta. On myös tarpeen pitää esillä sitä, että äidinkieleltään suomenkielisten tulee olla valmiita kohtaamaan oppijoiden suomea ja edistämään heidän kielenoppimistaan arkipäivän tilanteissa.

Suomalaisen kulttuurin ymmärtämiseksi ja yhteiskuntaan kotoutumiseksi tarvitaan yhteiskunnassa toimimisen mahdollistavaa kielitaitoa, olipa sitten kyse suomea äidinkielenään tai toisena kielenä puhuvista. Lautakunta seuraa toimikauden aikana myös käynnissä olevaa perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistustyötä.

Lautakunta toimii edelleen aktiivisesti virkakielen laadun parantamiseksi. Huomiota on syytä kiinnittää erityisesti kuntien virkakielen laatuun, joka on ollut julkisessa keskustelussa ehkä vähemmän esillä kuin valtionhallinnon kieli.  Lisäksi seurataan valtioneuvoston kansalliskielistrategiassa esitettyjen toimenpiteiden toteutumista.

Edellä mainittuja teemoja pidetään esillä julkisuudessa ja niistä herätetään keskustelua. Huolehtimalla suomen kielen käyttökelpoisuudesta arkiympäristössämme ja koulutuksessa vahvistetaan osaltaan suomen kielen asemaa yhteiskunnan kaikilla aloilla toimivana kielenä.

Toimikauden aikana käsitellään lisäksi entiseen tapaan ajankohtaisia normitukseen sekä nimistönhuoltoon ja  suunnitteluun liittyviä kysymyksiä. Yhteistyötä ruotsin kielen lautakunnan kanssa tiivistetään. Monet mm. virkakieltä ja nimistönsuunnittelua koskevat kysymykset ovat yhteisiä molemmille kieliryhmille.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2010–2012

Lautakunnan kolmivuotiskauden teema on suomen kielen elinvoimaisuus ja käyttökelpoisuus. Teema liittyy keväällä 2009 julkaistun Suomen kielen tulevaisuus  -toimintaohjelman tavoitteiden edistämiseen.

2000-luvun alussa suomen kielen asema on havahduttu näkemään toisesta näkökulmasta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kielen elinvoimaisuuteen ja käyttökelpoisuuteen kuuluu se, että suomen kieltä käytetään ja kehitetään eri aloilla, tilanteissa ja yhteisöissä. Vaikka suomen kielellä on maassamme perinteisesti varsin vahva asema ja suomalaiset ovat sitoutuneet äidinkieleensä, on kuitenkin selvästi nähtävissä, että suomen kielen käyttöala on globaalistumisen edetessä alkanut kaventua. Erityisesti näin on käynyt tiedeyhteisöissä, korkeakoulutuksessa sekä talouselämässä, varsinkin kansainvälisissä yrityksissä.

Nykyoloissa kielen elinvoimaisuuden ja käyttökelpoisuuden säilyttäminen edellyttää, että kielenkäyttäjät – niin tavalliset kansalaiset kuin päättäjätkin – ymmärtävät suomen kielen merkityksen ja arvon suomalaisessa yhteiskunnassa, käyttävät sitä eri elämänaloilla ja pitävät siitä tietoisesti huolta.

Myös hallinnollisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa kielen aseman vahvistumiseen tai heikkenemiseen. Esimerkkejä tästä ovat vaikkapa korkeakoulujen linjaukset opetuksen, opinnäytteiden ja julkaisutoiminnan kielivalinnoista, yritysten työkielivalinnat ja viranomaisten nimivalinnat. Käyttökelpoinen, hyvä kieli on tärkeä osa hyvää hallintoa. Hallinnon ja viranomaisten käyttämän kielen laatua on pyritty virkakielen huollon keinoin parantamaan jo vuosia ja tuloksia on saavutettu, mutta pysyvänä ongelmana on, että hallinnossa vastuu kieliasioista ei kuulu erityisesti kenenkään tehtäviin. Monissa hallinnollisissa uudistuksissa ja päätöksissä kieli jää huomiotta eikä päätösten vaikutusta kielenkäyttöön ja kielen asemaan ymmärretä.

Toimintakauden aikana lautakunta herättää julkista keskustelua siitä, miten suomen kielen käyttöalan kaventumista voidaan estää. Huomiota kiinnitetään erityisesti suomen kielen asemaan tieteen ja koulutuksen kielenä esimerkiksi seuraamalla yliopistojen kielipoliittisia linjauksia ja ottamalla kantaa niihin. Niin ikään korostetaan lainsäädännön ja viranomaistoiminnan vaikutusta kielen ja nimistön asemaan ja laatuun. Lautakunta pyrkii vaikuttamaan siihen, että hallinnollisten uudistusten ja päätöksenteon yhteydessä myös kieltä koskevat näkökohdat otetaan nykyistä paremmin huomioon. Lautakunta laatii julkisia kannanottoja, järjestää tarvittaessa yleisötilaisuuksia ja lähestyy julkiseen kielenkäyttöön vaikuttavia tahoja myös suoraan.

Lautakunta jatkaa myös edellisen kolmivuotiskauden teemaa ”kirjoitetun kielen vaihtelu ja sen rajat”, sillä Kielitoimistossa tekeillä olevan, kirjoitetun kielen vaihtelua kuvaavan ns. Kielikirjan edistyessä lautakunnan käsiteltäväksi tuodaan tarpeen mukaan myös normikysymyksiä. Lautakunta tukee Kielitoimiston työtä ottamalla tarvittaessa kantaa myös muihin normikysymyksiin ja antamalla kielenkäyttöä koskevia periaatteellisia tai yleisluonteisia suosituksia. Lautakunnan kannanotot ja päätökset julkaistaan mahdollisimman nopeasti Kotuksen verkkopalvelussa ja myöhemmin Kielikello-lehdessä, ja niistä lähetetään erillinen tiedote tiedotusvälineille.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2007–2009

Lautakunta käsittelee toimikautensa aikana kirjoitetun suomen kielen vaihtelua ja sen rajoja. Aihe on ajankohtainen mm. siksi, että kauden aikana Kielitoimistossa laaditaan yleistajuista hakuteosta kielenkäyttäjiä askarruttavista vaihteluilmiöistä. Aihepiiri on keskeinen myös äidinkielenopetuksessa, jonka tavoitteena on kasvattaa opiskelijat kirjoitettuun kielimuotoon.

Lautakunta käsittelee kauden aikana teemaan liittyviä normikysymyksiä ja pitää kolmantena vuonna teemaan liittyvän seminaarin suurelle yleisölle.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus osallistuu toimintakauden aikana suomen kielen toimintaohjelman laatimiseen. Lautakunta toimii tarvittaessa työssä tukena ja asiantuntijana.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2004–2006

Lautakunta käsittelee toimikautensa aikana suomen kielen asemaa ja muiden kielten vaikutuksia suomen kieleen.

Toimintakauden aikana selvitellään suomen kielen käyttöalaa, erityisesti akateemisten alojen suomenkielistä viestintää. Kyse on lähinnä kielipoliittisesta keskustelusta, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että suomen kieltä tarvitaan myös korkeimmassa opetuksessa ja että tutkijoiden suomen kielen käytön taitoa tulee harjaannuttaa kaikkien aineiden opinnoissa. Tällä ei vastusteta tutkimuksen kansainvälisyyttä ja vieraiden kielten tarvetta.

Kiinnitetään huomiota sanasto- ja termityöhön; myös EU-käännöksiä tarkastellaan termityön näkökulmasta.

Lautakuntakauden aikana otetaan tarkasteltavaksi vierassanojen mukauttamisperiaatteita. Samalla tarkistetaan vieraiden paikannimien ja henkilönnimien kirjoitusperiaatteita.

Toimintakauden aikana järjestetään seminaari, jonka aiheena on akateemisen maailman suomen kielen käyttö.

Toimintasuunnitelma vuosiksi 2001–2003

Suomen kielen lautakunnan tehtäväksi on määritelty päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista kysymyksistä. Tehtävän määrittelyn tulkitseminen edellyttää keskustelua siitä, millaisia seikkoja lautakunnan päätettäväksi tuodaan ja mitkä taas Kielitoimisto voi muotoilla vakiintuneiden käytäntöjen mukaan. Pyrkimys toiminnassa on siis yksittäisistä seikoista kohti laajempia kielipoliittisia tai kielenkäyttötapoja ja kielijärjestelmää koskevia kannanottoja.

Lautakunnan toiminnassa painottuu periaatteiden tarkastelu. Kieliteknisissä seikoissa eli esimerkiksi oikeinkirjoitusseikoissa on tarpeen olla ehdoton, kun taas sanaston ja syntaksin kysymykset vaativat väljempää suhtautumista. Suosituksia muotoiltaessa tulee ottaa huomioon useanlaisia näkökulmia: tutkimustieto, erilaiset kielen julkisesta käytöstä saadut kokemukset ja opetus.

Suomen kielen lautakunta haluaa olla kielikeskustelun ylläpitäjä ja herättäjä yhteiskunnassa. Sen toteutuminen vaatii lautakunnalta aktiivista julkista esiintymistä. Lautakunta pyrkii myös yhteistyöhön muiden sellaisten tahojen kanssa, joiden on mahdollista vaikuttaa yleiseen kielenkäyttöön. Yhtenä konkreettisena tavoitteena on järjestää suomen kielen päivänä 9. huhtikuuta vuonna 2002 tilaisuus, jossa esitelmien aiheena ovat sekä kielenhuollon että laajemmin kielipolitiikan kysymykset. Tällainen tilaisuus voitaisiin järjestää joka vuosi.

Keskeisimpiä kielipoliittisia keskustelunaiheita on nykyään suomen asema tieteen, liike-elämän, opetuksen ja viihteen kielenä. On selvää, että nyky-Suomessa käytetään suomen rinnalla myös muita kieliä. Sitä ei voi nähdä pelkästään uhkana, vaan on päästävä järkevään ja maltilliseen kielipolitiikkaan, jonka mukaan annetaan suosituksia siitä, mitä kieltä kulloinkin on aiheellista ja tarpeellista käyttää. Siitä seuraa, että lautakunta ottaa kantaa muun muassa niihin kysymyksiin, jotka liittyvät erikoiskielten kehittelyyn, sanastotyöhön ja kansalaisten kielitietoisuuteen.

Suomalainen viestintäkulttuuri on muuttunut paljon 15:n viime vuoden kuluessa. Sellaisissa julkisissa puhetilanteissa, joissa aiemmin edellytettiin yleiskielen käyttöä, kuulee ja näkee nykyään kaikentyyppistä vapaata puhekieltä tai murretta. Yleis- ja puhekielen uuden työnjaon vuoksi tulee kansallisen kielipolitiikan tarkastella varieteettien asemaa ja hyväksyttävyyttä eri tilanteissa. Tähän vaikuttaa paljolti se, millaisesta kielikäsityksestä lähtien koulujärjestelmämme toimii.

Nykyinen kulttuurinen, valtiollinen ja kielellinen tilanne vaatii tietoiselta kielenohjailulta jotain sellaista, mitä perinteinen kielenhuolto ja kielipolitiikka eivät välttämättä kata. Kieliympäristömme on muuttunut entistä epävarmemmaksi, vaihtelevammaksi ja kirjavammaksi. Samalla kun äidinkielen oppimistulokset on juuri tehdyissä arvioinneissa todettu heikoiksi, on ilmeistä, että äidinkielen käyttötaidot ovat yhä selvemmin yhteiskunnallisen vallan ja aseman apuvälineitä. Suomea ei myöskään enää käytetä kaikilla elämänaloilla kuten lähes koko 1900-luvun on tehty, ja täällä asuu yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä. Kansainvälistyminen, Euroopan unionin jäsenyys ja maanosamme uudet poliittiset asetelmat haastavat kansallisen kielipolitiikan.