Kuuntelin keväällä radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin 24/7-yhteiskunnasta. Työterveystutkija kertoi, että tällaisessa yhteiskunnassa ihmisten sosiaalinen kello käy eri tahtiin kuin ennen.
Ohjelmassa useasti mainittu numerokoodi 24/7 tulee vastaan monissa yhteyksissä, niin että sen merkitys on vähitellen selvinnyt myös jotakuinkin normaalia työaikaa noudattaville. Nämäkin voivat halutessaan saada entistä useampia palveluja 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina viikon seitsemänä päivänä, siis 24/7.
Alun perin englannista lähtöisin oleva numeroilmaus on ollut ensisijaisesti mainoksiin ja ilmoituksiin liittyvä koodi, kuten edelleenkin: ”Muistituotteita automaatista 24/7”, ”Itella helpDesk 24/7”. Lyhenne on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan ympärivuorokautista aukioloa tai jatkuvan päivystyksen vaatimusta yleisemminkin. Ilmaus ”kaksikymmentäneljä kautta seitsemän” äännetään usein pikapuheisesti ”kakskytneljä kautta seitsemän” tai vain ”kaksneljäseiska” – näin myös käsite ”kaksneljäseiska-yhteiskunta”.
Palo- ja pelastuslaitos, sairaalat ja muut välttämättömät palvelut ovat ennenkin toimineet ympäri vuorokauden, samoin kalliita koneita käyttävät tuotantolaitokset. Tehokkuutta vaativa yhteiskunta edellyttää nyt ympärivuorokautista palvelua myös monilta muilta, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä. Työntekijöiden täytyy olla aina saavutettavissa, lomillakin matkapuhelimen tai sähköpostin päässä. Yhä kiivastuvassa tahdissa nekin, joiden ei tarvitsisi, päivystävät tietokoneiden äärellä, irkkaavat, mesettävät ja skypettavät, siis ovat verkossa joko kirjoitus- tai puhelinyhteydessä muihin. Koneet mahdollistavat online-yhteydet ja koko online-elämän.
Sosiaalisen kellon asettamat vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta, jos nuoren täytyy kysyä, ”miten voi pysyä irkissä 24/7?” tai kirjoittaa sanomalehden nuortenpalstalle juttu, jonka otsikko on ”Koulua 24/7”.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 3/2007.