”Kuka niitä keksii?” ”Mistä niitä tulee?” Nämä kaksi kysymystä esitetään usein uudissanoista puhuttaessa. Vastaus on, että uudet sanat tulevat uusien asioiden mukana esimerkiksi kääntäjien ja toimittajien, tutkijoiden ja eri alojen harrastajien välittäminä.
Usein hankalalta kuulostavan uudissanan taustalla on englanninkielinen käsite. Yksittäisen sanan lisäksi pitäisikin ymmärtää sen käyttöyhteys, jotta merkitys avautuisi. Koska nämä yhteydet usein kuvaavat vaikeita ja abstrakteja sekä hyvinkin laajoja asioita, myös niiden kuvaaminen yksinkertaisesti yhdellä sanalla on vaikeaa.
Mitä esimerkiksi tarkoittaa sana voimaantua? Sana tulee vastaan yhteiskuntapoliittisissa mutta myös vaikkapa työyhteisöä koskevissa teksteissä (”Miten työyhteisö voi voimaantua?”). Voimaantumisen ohella käytetään sanoja voimautua ja valtaistua sekä ennestään tuttuja johdoksia vahvistua ja voimistua.
Taustalla on englanninkielinen käsite empowerment (verbi to empower = muun muassa valtuuttaa tai tehdä joku kykeneväksi johonkin). Termiä on käytetty monenlaisissa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta edistävissä hankkeissa, ja se on esiintynyt esimerkiksi YK:n ohjelmanjulistuksissa ja suunnitelmissa. Meillä Suomessa käsite on vilahtanut muun muassa presidentti Martti Ahtisaaren puheissa. Kun yksilö voimaantuu, hän saa ja ottaa vastuuta ja valtaa asioissa, jotka koskevat esimerkiksi kansalaisvaikuttamista tai terveydenhoitoa.
Suomenkielisissä yhteyksissä empowerment-käsitettä on tuonut julkisuuteen naistutkimus. Tekniikan sanastokeskus (nykyiseltä nimeltään Sanastokeskus TSK) julkaisi tiedotuslehdessään Terminfossa (4/1994) naisen aseman parantamista koskevan minisanaston, jossa ”empowerment of women” selitetään seuraavasti: ”omatoimisuus, omanarvontunnon kokoaminen, oman voiman kokeminen”.
Lääketieteen sanastolautakunta käsitteli empowerment-sanan suomennosmahdollisuuksia vuonna 2000. Tarkoituksena oli löytää sanoja, jotka kuvaisivat sitä, miten ihminen pyrkii vaikuttamaan elämänsä ja terveytensä hallintaan. Tuolloin päädyttiin suosittamaan vastineita omavoimaistaa, omavoimaistua ja omavoimaisuus.
Suomalaiset vastineet ovat usein yhteydessään selviä. Esimerkiksi naistenlehden lukija ymmärtää vaivatta, mitä tarkoittaa ilmaus ”murrosiän lisäksi vaeltaja voimaantuu usein keski-iässä”. Hankaluutena kuitenkin on, että vastineita on monta erilaista ja että niitä käytetään monenlaisissa yhteyksissä; siispä merkitys ei aina ole tarkka. Lisäksi esimerkiksi omavoimaisuus on joissain hengellisissä yhteyksissä kielteinen, ylpeyden syntiin rinnastuva sana.
Täsmällisyyden nimessä meille on toistaiseksi jäänyt myös lainasana empowerment, jonka tunteminen saattaa valtaistaa eli omavoimaistaa kansalaista ainakin osallistamalla hänet vaikkapa tähän voimaannuttamista koskevaan keskusteluun.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/2005.