.jpg)
Sain sähköpostiini viestin, jossa kerrottiin, että olen saanut virtuaalisen kukkakimpun. Se löytyisi tietyltä Internet-sivulta. Kokemattomana verkkosurffaajana tarvitsin työtoverin apua virtuaaliseen kukkakauppaan Internet-polkua löytääkseni, ja kas ihmettä – siellä oli ”Virtual Flower Bouguet”, ruusunkuva ruudulla henkilökohtaisen kiitoslauseen kera.
Virtuaaliruusuni ei tarvitse vettä eikä muutakaan hoitoa, mitä taas vaatii virtuaalilemmikki Tamagotchi, jollainen tänä syksynä kuuluu olevan kaikilla koululaisilla. Virtuaalilemmikki on mukana kannettava pieni tietokonepelimäinen lelu, jonka ruudussa näkyvää otusta pitää säännöllisin väliajoin leikisti syöttää ja panna nukkumaan, muuten se ”kuolee”.
Sana virtuaalinen tulee viestimissä vastaan joka päivä, mutta yllätys: sitä ei löydy suomen sanakirjoista, ei edes uudesta Suomen kielen perussanakirjan CD-versiosta. Koko villistä virtuaali-alkuisesta sanojen joukosta teoksessa on vain yhdyssana virtuaalitodellisuus, jonka suomenkielisiksi vastineiksi tarjotaan keino-, teko- tai lumetodellisuutta. Sana on tietenkin lainaa englannista (virtual reality), ja sillä tarkoitetaan tietokonesimulaation avulla luotua maailmaa, jota käytetään hyväksi muun muassa suunnittelussa (esimerkiksi arkkitehtien ja lavastajien työkaluna), mutta myös taiteen tekemisen ja silkan huvittelun välineenä.
Englannissa virtual-sanan ykkösmerkitys on ’tosiasiallinen’, ’varsinainen’, ja vasta toisena on erikoismerkitys ’virtuaalinen’, ’näennäis-’. Meille lainautunut virtuaalinen tarkoittaa jälkimmäistä, siis näennäistä tai todellisuutta jäljittelevää. Samalla kun sana on kulkeutunut fysiikan ja tekniikan asiantuntijoiden kielestä jokapäiväisiin viestimiin, sen merkitysrajat ovat laajenneet. Käytännössä lähes kaikesta, mikä löytyy tietoverkoista, Internetistä, on ruvettu käyttämään virtuaali-alkuisia sanoja virtuaalikaupasta virtuaalipuolueeseen. Virtuaalisalongeissa seurustelevat voivat luoda itselleen virtuaalipersoonan tai virtuaali-identiteetin, joka voi sukupuolta myöten poiketa arkiminästä. Varsinkin tähän yhteyteen sopisivat lume-alkuiset suomenkieliset vastineet, lumepersoona ja lumeidentiteetti.
Kaikki asiat, joihin saa yhteyden tietokoneverkolla, eivät kuitenkaan ole virtuaalisia, näennäisiä. Sanan virtuaalinen käyttö joka ikisessä tietoverkkoihin viittaavassa yhteydessä tekee viestinnästä epämääräistä, sillä on vaikea tietää, mistä milloinkin on kysymys. Onhan esimerkiksi virtuaalikauppa pikemminkin verkkokauppa, jos sen kautta todella voi tehdä ostoksia, virtuaaliraha verkkorahaa, jos sillä voi oikeasti maksaa. Toiset vierastavat sanan verkko monitulkintaisuutta. Tuttavallisissa yhteyksissä se korvataankin usein sanalla netti, jolla ei suomessa ole muita kuin juuri tietokoneverkkoon, Internetiin, viittaavia merkityksiä. Nuorilla on nettikavereita, joita tavataan todellisessakin maailmassa; nettikommunikaatio on todellista, ei näennäistä viestintää.
Rajojen veto ei kuitenkaan käytännössä aina ole helppoa. Onko virtuaaliruusu virtuaalinen? Ainakaan se ei ole virtuaali- eli lumetodellisuuden osa, jossa sen teknisin keinoin voisi nähdä kasvavan ja kuihtuvankin. Se on osa sähköistä viestintää, verkon välityksellä lähetetty tervehdys, ja pikemminkin netti- kuin virtuaaliruusu.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 5/1997.