Viattoman kuuloinen sana vertaisverkko on joskus aiheuttanut sekaannuksia. On käynyt niin, että samaa sanaa käyttäneistä toinen on puhunut aidasta ja toinen aidanseipäästä – jos näin vanha fraasi vielä tietoyhteiskunnassa sallitaan.
Vertaisverkko on uudissana, joka herättää yhteiskunnallis-psykologisia mielleyhtymiä. Se sekoittuu esimerkiksi käsitteeseen vertaisryhmä, joka tarkoittaa ’vertaisten ryhmää’, esimerkiksi ikäryhmää. Ehkä vielä enemmän vertaisverkko tuo mieleen vertaistukiryhmän, jollaisen muodostavat samassa tilanteessa olevat, toisilleen vapaaehtoista tukea antavat, usein jonkin sairauden tai ongelman yhdistämät ihmiset.
Mielessä voi käväistä myös sana turvaverkko, nimittäin sosiaalinen turvaverkko. Sellainen rakentuu toisaalta yhteiskunnan sosiaaliturvasta, toisaalta läheisistä ihmisistä, jotka suojaavat yksilöä tyhjän päälle putoamiselta – usein erityisesti syrjäytymiseltä – erilaisten vaikeuksien kohdatessa.
Vertaisverkko on kuitenkin sana toisesta maailmasta. Se on tekninen termi, yksi monista Internetiin ja muuhun sähköiseen verkkomaailmaan viittaavista sanoista, jotka meitä nykyisin ympäröivät. Näitä ovat esimerkiksi lähiverkko, sisäverkko ja tietoverkko; vielä enemmän kuin verkko-loppuisia sanoja on verkko-alkuisia verkkokaupasta verkko-opetukseen.
Kuten sanat yleensäkin, erityisesti verkko-sanat vaativat ympärilleen kontekstia eli tietoa käyttöyhteydestä. Verkkoon on helppo sotkeutua. Tämä johtuu siitä, että verkko tarkoittaa niin monia asioita – edelleen usein myös konkreettista verkkoa.
Vertaisverkko on tietokoneverkko, jossa koneet toimivat sekä palvelimina että asiakkaina. Vertaisverkossa voidaan muun muassa levittää musiikkia ja elokuvia. Sitä voidaan tehdä laillisestikin, mutta usein vertaisverkkotoiminta yhdistetään verkkopiratismiin eli laittomaan kopiointiin ja välitykseen. Kyseessä ei siis ole täysin viaton sana tai ainakaan sanan takana oleva asia.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 2/2006.