Viime syksyn kunnallisvaaleissa eli kuntavaaleissa oli piirteitä, jotka jäivät askarruttamaan sekä kielen kannalta että sosiaalisena ilmiönä vielä vaalien mentyäkin. Miksi syntyi niin kova kohina ja tunteiden palo vaaleista käytetyn nimityksen kuntavaalit johdosta?
Kiivassanaista keskustelua käytiin monessa lehdessä. Osansa sai myös Kielitoimisto. Minäkin jouduin muutaman kerran kielineuvonnassa ”kun te hyväksytte nykyään kaiken” -ryöpytykseen, jossa kaadettiin niskaan Kielitoimiston vanhatkin synnit ja lopulta lyötiin luuri korvaan, ennen kuin ehdin sanoa mitään. Vastaan siis tässä.
Kuntavaalit eivät ole suinkaan viime syksyn keksintöä; sanaa käytettiin jonkin verran jo pareissa edellisissä vaaleissa. Nyt se vain ryöpsähti jostain syystä tiedotusvälineisiin sellaisella voimalla, että kunnallisvaaleista tuskin enää kuultiinkaan. Ei siis ihme, että jotkut kyselivät hämmentyneinä, onko kunnallisvaalit jo aivan vanhentunut sana, ja jopa, onko kuntavaalit eri asia kuin kunnallisvaalit.
Muutos kunnallisvaaleista kuntavaaleiksi lähti liikkeelle siitä, kun uudistettu kunnallislaki tuli voimaan 1995 uudella nimellä kuntalaki. Nimenmuutoksen yhteydessä ei ehkä huomattu ajatella, että itse lakiin jäi monia kunnallis-alkuisia sanoja, jotka olisi saman tien voitu lyhentää: kunnallishallinto, kunnallistalous ja myös kunnallisvaalit. Jos muutos olisi ulotettu niihin, ei kuntavaaleistakaan olisi noussut hälyä – sanallahan olisi ollut lainvoima.
Kuntavaalit eivät ole suinkaan viime syksyn keksintöä.
Lyhentymiä kuntahallinto ja etenkin kuntatalous näkee nykyään myös; tosin niihin sopisi paremmin genetiivi: kunnanhallinto, kunnantalous. Yleensäkin sanoilla on pyrkimys lyhentyä. Niin on käynyt jo puoli vuosisataa sitten parille kunta-alan keskeiselle sanalle, kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto, jotka olivat aiemmin kunnallishallitus ja kunnallisvaltuusto (ks. Nykysuomen sanakirja). Saman mallin mukaisesti kunnallisveronkin voisi nyt hyvin lyhentää kunnanveroksi (vrt. valtionvero).
Monet kuntavaalit-sanan vastustajat rinnastivat sen eduskuntavaaleihin. He huomauttivat, että eduskuntavaaleissa valitaan eduskunta, mutta kuntavaaleissa ei valita kuntaa vaan jäsenet kunnanvaltuustoon. Totta, mutta mallina voi olla myös seurakuntavaalit, joissa valitaan jäsenet seurakuntien toimielimiin aivan samoin kuin kuntavaaleissa kunnan elimiin.
Voi hyvin ymmärtää, että tiedotusvälineissä on otettu kuntavaalit innolla vastaan: onhan neljän kirjaimen säästö tärkeä asia etenkin otsikoissa. Olisiko kunnallis-alussa myös jotain kielteistä kaikua (vrt. kunnalliskoti), joka on osaltaan edistänyt kuntavaalien käyttöä?
Miksi kuntavaalit herättivät monissa niin voimakkaita tunteita? Ehkä siksi, että vaalit ovat vakava asia, ei niiden sanoja saa niin vain mennä muuttelemaan. Joillakuilla on sitä paitsi kielestä käsitys, että kaikista maailman asioista on olemassa vain yksi oikea muoto, muut ovat vääriä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 25.1.2005.