Suomen kieleen ilmaantuu joka päivä uusia sanoja, joista suuri osa on kansainvälisiä. Ne tulevat uusien asioiden myötä joko lainasanoina tai käännöksinä (reality-tv, tosi-tv). Sanansepittäjiä ovat usein aivan huomaamattaan toimittajat ja kääntäjät.
Tietoisellakin sanastonkehittelyllä – mm. tekniikan ja lääketieteen termityöllä – on Suomessa pitkät perinteet. Myös Kielitoimistossa otetaan usein kantaa mm. vierassanojen vastineisiin ja lainasanojen kirjoitusasuihin. Sanat syntyvät yleensä kielessä jo olemassa olevista aineksista ja olemassa olevien mallien mukaan. Hyvänä esimerkkinä käyttökelpoisesta johdoksesta on verbi kotouttaa, joka on kehitelty kuvaamaan maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Uusi sana voidaan toki lainata toisesta kielestä lähes sellaisenaan, jolloin suomeen saadaan aivan uusi sana (edelleen johtamalla ja yhdistämällä joskus montakin: brand, brändi, brändätä, brändäys; brändijohtaja). Myös lyhenteistä syntyy jonkin verran uusia sanakantoja. Sanoista luonnonmukainen ja alennusmyynti ovat muodostuneet lyhennesanat luomu ja ale, jotka voivat olla yhdyssanan osina (luomuviljelijä ja alehinta). Joskus uuden ilmauksen taustalla on murresana tai vaikkapa ääntä mukaileva sana (pläjäys). Valtaosa uusista sanoista on muodoltaan yhdyssanoja (kotisivu, liveroolipeli).
Jästejä ja taviksia
Monet nykyisistä uusista sanoista ovat tyylisävyltään arkisia. Viestimissä näkee ja kuulee sanoja, jotka aikaisempina vuosikymmeninä on tulkittu slangiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi ari- ja is- johtimen avulla muodostetut sanat (eskari = esikoulu; pesis = pesäpallo). Ne tuntuvat olevan suorastaan muotia, mistä kertoo mm. se, että sana tavis (= tavallinen ihminen julkisuuden henkilöiden vastakohtana) tulee vastaan yhtenään paitsi puhutussa myös kirjoitetussa kielessä.
Tavallisia ihmisiä ovat myös jästit, nuo englantilaisen J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjan henkilöt. Jästien vastakohtana eivät kuitenkaan ole julkkikset vaan velhot. Teosten suomentajan Jaana Kaparin luomia ilmauksia voi tarkastella uudissananäkökulmasta ja pohtia, mistä, miten ja millaisten mallien mukaan ovat syntyneet vaikkapa ankeuttaja, huispaus tai ilmiintyä – eivät ainakaan tyhjästä.
(Suomentaja Jaana Kapari kertoo tarkemmin Potter-sanojensa synnystä Kielikellossa 4/2002).
Kirjoitus on julkaistu Kuukauden kielijuttu -palstalla huhtikuussa 2004.