Uudenvuodenpuhe on elävä traditio, jonka aloitti presidentti P. E. Svinhufvud vuonna 1935. Uudenvuodenpuheet on kerätty Kotimaisten kielten keskuksessa kokoelmaksi, joka sisältää kaikki puhetekstit vuoteen 2006 saakka, yhteensä yli 62 000 sanaa. Puheet ovat vapaasti luettavissa Kotuksen aineistopalvelussa.
Uudenvuodenpuheita on kautta aikojen yhdistänyt ennen kaikkea suomalaisuuden ja me-hengen rakentaminen. Puheissa on nähtävissä myös presidenttien ja aikojen välisiä eroja. Esimerkiksi puheiden pituus on vuosien saatossa vaihdellut rajustikin. Svinhufvudin puheet olivat hyvin lyhyitä, kun taas Ryti puhui pitkästi. Puheiden virkkeet ovat selvästi lyhentyneet. Erityisesti Kalliolla ja Rydillä virkkeet olivat pitkiä, keskimäärin 20 sanan luokkaa. Erityisesti Ahtisaarella ja Halosella on lyhyitä virkkeitä. Heidän puheissaan virkepituus on keskimäärin 10 sanaa. Aiempi virkkeiden monipolvisuus on väistynyt, ja nykyään uudenvuodenpuheen virke muodostuu tyypillisesti yhdestä päälauseesta.
Uudenvuodenpuheissa on substantiiveja, jotka toistuvat presidentti presidentiltä. Paljon käytetyt vuosi ja aika viittaavat siihen, että vuosi on vaihtunut ja näissä teksteissä on tapana katsoa sekä menneeseen että tulevaan. Kansa- ja kansalainen-sanojen sekä Suomen jatkuva suosio selittynevät osin sillä, että uudenvuodenpuheissa on tapana käsitellä kansakunnan tilaa. Jotkin puheiden yleisimmistä substantiiveista ovat selvästi sidoksissa kulloisiinkin maailmantapahtumiin, kuten Rydin ja Paasikiven suosima sota tai Ahtisaaren ja Halosen suosima unioni. Jonkinlaista mentaalista maapalloistumista on nähtävissä siinä, että uudenvuodenpuheissa on vähitellen päästy Suomesta Eurooppaan ja sitäkin avarampiin näkymiin: maailma on yhdeksänneksi suosituin Halosen substantiiveista. Kekkosen suosikkisanojen listassa kiinnittää huomiota taloussanaston merkittävyys.
Puheiden minä
Uudenvuodenpuheen yksi tyypillinen ominaisuus on tämä: sillä, jolla on tekstuaalinen valta, on valta käsissään myös monella muulla tavalla. Tekstuaalinen valta tarkoittaa tässä tekstien rakentamisen ja hallitsemisen valtaa, kielellisten ja muiden valintojen tekemisestä muodostuvaa valtaa.
Puheet ovat monessa mielessä paitsi poliittisia myös markkinoivia ja molempia yhdessä: niissä markkinoidaan yhtäältä yhtenäisen kansan ideaa, toisaalta presidentin institutionaalisen aseman vahvuutta ja mielipidevaikuttajuutta.
(Katkelmia artikkelista Uudenvuodenpuheen minä, joka on julkaistu teoksessa Kielen piirteet ja tekstilajit.)