Viime presidentinvaalikampanjassa herätti huomiota kokoomuspuolueen ehdokkaan Sauli Niinistön ilmoittautuminen ”työväen presidentiksi”. Tätä pidettiin mainostoimiston keksimänä vaalijippona. Kun Ruotsin kokoomuspuolue voitti maassa pidetyt vaalit tänä syksynä, saatiin kuulla, että sikäläinenkin kokoomus oli käynyt kampanjaa nimenomaan ”työväen puolueena”.
Kuka sen keksi ensin? Voiko sanan noin vain ottaa uuskäyttöön? Sanalla työväki on työväenliikkeen historian ajan viitattu vasemmistolaiseen maailmankuvaan, josta kertovat muun muassa työväenlaulu, työväenlehti ja työväentalo. Kielitoimiston sanakirja (2006) selittää näin: ”työväki työntekijät; työläiset, työväestö yhteiskuntaluokkana”. Sanan työväenliike käyttöä kuvataan seuraavasti: ”Ammatillinen, poliittinen työväenliike. Sosialidemokraattinen, kommunistinen työväenliike.
”Mutta käsitettä työväki halutaan laajentaa. Niinistö selitti kampanjansa aikana, että kaikki, jotka ovat työssä ja nauttivat palkkaa, ovat työväkeä. Ruotsin maltillisen kokoomuspuolueen johtaja ja nykyinen maan pääministeri Fredrik Reinfeldt on perustellut työväki-teemaa sillä, että ihmiset pitää saada työhön, siis osaksi työväkeä: ”Työ tuo ihmisille elämäntavan ja oman henkilökohtaisen vapauden verrattuna Ruotsissa yhä yleistyvään sosiaalituilla elämiseen.”
Sanojen merkitys laajentuu ja muuttuu yleensä hitaasti; näin äkillistä sanan uudiskäyttöä tekee mieli epäillä. Halutaanko vastakkaiseen leiriin perinteisesti kuuluvan sanan käytöllä hämätä äänestäjiä? Ainakin sillä vedotaan heidän arvomaailmaansa ja tunteisiinsa, joten riskinä on myös äänestäjien ärsyyntyminen.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen onkin todennut, että joidenkin mielestä työväki-sanan käyttäminen on loukkaus niitä kohtaan, jotka ovat olleet mukana vasemmistolaisessa ammattiyhdistysliikkeessä vuosikymmenten ajan (Nykypäivä, Verkkouutiset, tammikuu 2006). Koska kokoomus aikoo jatkaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa työväki-teemalla, on uskottava, että siitä lasketaan olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ruotsissa kokoomus on lisäksi korostanut haluavansa puolustaa hyvinvointivaltiota, eli puolue on ottanut käyttöönsä myös tämän vanhastaan vastapuoleen yhdistetyn käsitteen. Kun kokoomus toisaalta haluaa keventää veroja, voi miettiä, miten sovitetaan yhteen näin vastakkaiset asiat. Entä miksi kaikki nyt haluavatkin työväen parasta, onkos tullut joulu?
Kyse on retoriikasta, puheella ja sanoilla vaikuttamisesta. Hyvä niin, jos retoriikka saa politiikkaan välillä jo turhautuneet kansalaiset valpastumaan ja kiinnittämään huomiota sanoihin sekä pohtimaan, mitä niillä tarkoitetaan ja miksi niitä käytetään.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/2006.