Kuka sanoi, että nykyajan ihmiset ovat uusavuttomia ja haluavat kaiken valmiina? Tuntuu, että äkkiä ei mikään kelpaa sellaisena kuin se on, vaan kaikkea muokataan oman näköiseksi, siis tuunataan. Tuunauksen kohteena voi olla polkupyörä tai vanha vaate, jopa talo: kesämökin tuunaaminen talvikäyttöön voi olla iso riski, kertoi sanomalehti kesällä 2007.
Tuunata tulee englannin sanasta tune (= virittää), ja aiemmin tuunausta harjoittivat lähinnä autojen ja moottoripyörien harrastajat. Viime vuosina sana on siirtynyt yleiseen käyttöön, ja sen merkitys on laajentunut, niin että se on jo Kielitoimiston sanakirjassakin, tosin tyylilajiltaan arkiseksi luonnehdittuna. Tuunaamisen määritelmä on ”muokata tai parannella jotain yksilölliseksi”. Sanakirjassa on myös samanmerkityksinen kustomoida, joka sekin on ennen nykyistä yleistä korjausintoa ollut lähinnä vanhojen amerikkalaisten autojen harrastajien sana.
Myös kaunistautumisesta, esimerkiksi meikkaamisesta, saatetaan puhua tuunaamisena. Vaihtoehtona on verbi stailata, joka television tyylinkohennusohjelmista on levinnyt elokuva- ja mainosmaailman ulkopuoliseen käyttöön. Elollinen ja eloton ovat yhtä lailla niin stailaamisen kuin tuunaamisenkin kohteina. Autojen yhteydessä käytetään sanaa styling, ja asuntoja stailataan eli tehdään houkuttelevamman näköiseksi ennen myyntiä. Myös jälkimmäisen yhteydessä saatetaan puhua tuunaamisesta.
Mutta eivät muokkaussanat tähän lopu. Opiskelijat ovat pimpanneet haalareitaan vapuksi, ja verkkosivujakin pitäisi pimpata uuteen uskoon – tuunaamisen synonyymi sekin, englanninkielisestä tv-sarjasta omaksuttu. Television suomalaisesta ”Kirppis”-ohjelmasta taas on peräisin risainaaminen: ohjelmassa näytetään, miten kirpputorilöydöistä luodaan uutta. Tämänkin sanan taustalla on englanti (re-design = uudelleen disainaaminen). Sana tuntuu kuitenkin edellä mainittuja omemmalta, koska sen voi sekä äännehahmoltaan että merkitykseltään yhdistää suomen tuttuun risa-sanaan, jonka johdos se hyvin voisi olla. Vanhasta saa uutta, sanoistakin.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 4/2007.