Joitakin viikkoja sitten radiossa puhuttiin eläinten musiikkimausta ja radionkuuntelusta. Keskustelun lopuksi toinen juontaja sanoi: ”terveisiä vaan kaikille kuuntelijaeläimille”. Pysähdyin miettimään, sanottiinko minua juuri eläimeksi. Asiayhteys auttoi melko nopeasti oivaltamaan viittaussuhteen, mutta samalla heräsi toinen kysymys. Onko suomen kielen tuotteliaimmassa sananmuodostuskeinossa, yhdyssanojen muodostamisessa, joitakin rajoituksia? Millä perusteella voi ajatella, että toisinpäin muodostettu eläinkuuntelija olisi viitannut tarkoitteeseen yksiselitteisemmin?
Kuuntelijaeläin on rakenteeltaan täysin mahdollinen yhdyssana. Eläin-loppuisia yhdyssanoja ovat esimerkiksi hevoseläin, kissaeläin ja hyötyeläin. Yhdyssanan muodostamisessa tavallista onkin, että jälkimmäisellä osalla ilmaistaan laji, johon sanan tarkoite kuuluu. Kuuntelijaeläin kuuluu eläimiin. Tästä näkökulmasta yhdyssana on siis hyvin mahdollinen. Mikä ristiriita sanaan sitten oikeastaan sisältyy?
Vastausta kannattaa etsiä sanan käyttöyhteydestä, kontekstista. Kuuntelijaeläin esiintyi radiossa, joten kuuntelija olen kuulemishetkellä minä. Kun siis kuulen tervehdyksen ”terveisiä kuuntelija-”, ajattelen ensimmäiseksi itseäni. Kun lause jatkuu ”-eläimille”, yhdistyy eläin-sana minuun, ihmiseen. Tätä tulkintamahdollisuutta tukee se, että eläin-sanalla voidaan viitata myös ihmiseen: kieroutuneeseen, huonosti tai estoitta käyttäytyvään sekä kovasti yrittävään henkilöön. Sanakirjat mainitsevat esimerkkeinä Riehuu kuin eläin, Toi Kake on eläin ja Make juoksi ku pieni eläin. Ihmiseen viittaavalla eläin-sanalla on siis useimmiten halventava sävy.
Yhdyssanan kuuntelijaeläin alku saa siis aikaan mielleyhtymän ihmisestä. Tätä tukee hyvin vakiintunut yhdyssana radionkuuntelija, joka radiota kuunnellessa lienee kuulijalla jollain tavalla aktiivisena. Mielleyhtymä ihmiseen on vahva, eikä yhdyssanan jälkimmäinen osa eläinkään välttämättä kumoa ihmiseen viittaamisen mahdollisuutta.
Esimerkkisanani osoittaakin kiinnostavalla tavalla ainakin kaksi keskeistä asiaa sananmuodostuksessa. Ensinnäkin esimerkki osoittaa, että yhdyssanan alkuosalla on keskeinen tehtävä mielleyhtymien muodostumisessa. Toiseksi se vahvistaa kontekstin merkitystä, sillä jos konteksti vielä tukee alkuosan synnyttämää mielleyhtymää, mielle ohjaa merkityksen muodostumista sen verran vahvasti, että sanan käyttöala rajoittuu.
Kuuntelijaeläin on osoitus siitä, että vaikka yhdyssanan muodostamista pidetään rajattomana sananmuodostuskeinona, konteksti voi kuitenkin rajoittaa sen käyttöä. Tällaisia rajoituksia ei opetuksessa tai oppikirjoissa juurikaan voida kuvata. Kielessä on paljon piirteitä, joita ei voi vangita kielioppiin mutta joiden tiedostaminen saattaa esimerkiksi kohteliaisuuden nimissä olla tarpeen. Kielen tarkastelu onkin kiinnostavaa juuri siksi, että kieli on oleellisesti enemmän kuin sääntökokoelma.
Kirjoitus on julkaistu Kuukauden kielijuttu -palstalla toukokuussa 2004.