Parikin uutta teatteriryhmää on ilmoittanut edustavansa terapiasukupolvea eli tällä hetkellä noin 30-vuotiaita, perimmäisiä kysymyksiä pohdiskelevia nuoria aikuisia. Heitä edelsi sählysukupolvi; näinhän nimitettiin etenkin 80-luvun opiskelijoita, jotka eivät enää halunneet politikoida kuten vanhempansa vaan pelasivat mieluummin sählyä tai salibandya vapaa-aikanaan.

Pullamössösukupolveksi nimitetään ”liian helppoon elämään tottuneita” nuoria. Tätä asennetta nuorta sukupolvea kohtaan edusti vuorineuvos Martin Saarikangas, joka luultavasti ensimmäisenä käytti sanaa 1990-luvun alkupuolella. ”Pullamössösukupolven” edustaja Osku Pajamäki vastasi myöhemmin kirjoittamalla suurista ikäluokista nimittäen näitä ahneeksi sukupolveksi.

Monenlaisia sukupolvijakoja on tehty niin taiteessa kuin yhteiskunnallisessa tutkimuksessakin: on modernistien sukupolvi (40–50-lukulaiset), rakkauden sukupolvi (60-lukulaiset). Mika Waltarin näytelmästä Kuriton sukupolvi tehdyt elokuvat kertovat ensin 30-, sitten 50-luvun nuorisosta... Nuoriso on ikuinen aihe!

Monet sukupolviluokituksista ovat kansainvälisiä, esimerkiksi x- ja y-sukupolvi. On sanottu, että 90-luvulla aikuisuuteen astunutta x-sukupolvea ja sitä seurannutta y-sukupolvea yhdistää maailman – yhteiskunnan, työelämän – muuttuminen entistä epävarmemmaksi. 1980-luvun lopulla syntyneitä ”elämyksiä etsiviä individualisteja” nimitetään nyt MeWe-sukupolveksi (minä-me-sukupolvi) ruotsalaisten tutkijoiden teoksen MeWe Generation mukaan.

Nimitykset ovat tietenkin yleistyksiä, sillä maailmaan mahtuu samanakin aikana monenlaista. Sukupolvileimat ovat monien mielestä keinotekoisia ja ärsyttäviä, mutta ne auttavat kuitenkin jäsentämään aikaa ja ilmiöitä, hahmottamaan aatteita ja muutoksia. Myös mainostajat pitävät luokitusten yhteydessä muodostuvista tai muodostettavista kohderyhmistä, joita luonnehtii myös omanlaisensa kuluttaminen. (”Mitä y-sukupolvi odottaa ravintolalta?” ”Testaa oletko MeWe!”)

Edellisissä ilmauksissa sukupolvi-sanaa on käytetty tarkoittamaan samaan ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä. Sanalle annetaan kuitenkin sanakirjoissa ensimmäiseksi toinen merkitys: ”henkilöistä, jotka jonkun jälkeläisten tai esivanhempien sarjassa edustavat samaa polveutumisastetta” (Kielitoimiston sanakirja).

Tähän merkitykseen viittaa myös sanan kuvallinen käyttö. Varsinkin teknisten laitteiden yhteydessä puhutaan muun muassa ensimmäisen ja kolmannen sukupolven kännyköistä ja tietokoneista, jolloin sukupolvi tarkoittaa samaa kuin kehitysaste. Uutuuksien markkinoinnissa voidaan myös leikkiä sanan kaksitulkintaisuudella, kun kerrotaan vaikkapa ”uuden sukupolven mp-3-laitteista”. Ilmaisu tarkoittaa uusimman tekniikan mukaista laitetta, mutta samalla sen voi ymmärtää merkitsevän uudelle sukupolvelle, siis esimerkiksi terapiasukupolvelle, suunnattua soitinta.


Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 6/2007.

Jaa