Julkisessa keskustelussa leimahtaa silloin tällöin vanha kiista siitä, tarvitaanko suomessa ruumis-sanan rinnalla sanaa keho. Joidenkin mielestä keho on teennäinen ja ruumis kelpaa joka paikkaan ”kuten todistaa jo vanha sanonta ’terve sielu terveessä ruumiissa’”. Toiset ovat juuri päinvastaista mieltä ja kauhistelevat ruumis-sanan käyttöä elävästä ihmiskehosta.
Alun perin lääketieteen tarpeisiin 1940-luvulla kehitelty keho on osoittautunut eläväksi sanaksi. Ruumis ei kuitenkaan ole jäänyt tarkoittamaan vain kuollutta kehoa, vaan on sekin edelleen elinvoimainen. Osittain sanoja käytetään rinnakkain, synonyymeina: puhutaan sekä ruumiinkielestä että kehonkielestä. Johdoksina on käytössä niin ruumiillinen kuin kehollinenkin – kuitenkaan niitä ei voi aina käyttää toistensa vaihtoehtoina, puhutaanhan esimerkiksi vain ruumiillisesta, ei ”kehollisesta”, työstä.Työnjakoa sanojen kesken on muutenkin syntynyt. Sanaa ruumiinrakenne tuskin korvataan ”kehonrakenteella” eikä kehonrakennusta ”ruumiinrakennuksella” (paitsi vitsinä). Jälkimmäinen on tietysti suora käännös englannin body buildingistä. Monessa muussa yhteydessä bodya ei käännetä ollenkaan, vaan se on lainautunut kieleemme. Suomen kielen perussanakirja tuntee sen muodossa bodi – sanalla tarkoitetaan yleensä varsinkin lihaksikkaaksi treenattua vartaloa.
Ihmisruumiista mahdollisimman näyttävää bodia muokattaessa sitä ajatellaan katseen kohteena. Kohteena se on myös silloin, kun kyseessä on kuvataiteen suuntaus, josta Suomessakin näkee käytettävän englannin nimitystä Body Art. Sen piiriin kuuluu monenlaista, muun muassa suuntaus, jossa taiteilijan oma ruumis toimii taideteoksena esimerkiksi performanssissa. Toisaalta käsitteellä kuvataan myös ruumiin koristamista esimerkiksi tatuoimalla, lävistämällä ja maalaamalla; viimeksi mainitusta on suomessa käytetty sanaa vartalomaalaus.
Salapoliisiromaanien harrastajat ovat ottaneet omakseen dekkarien yhteydessä monimielisen sanan ruumiinkulttuuri. Tuo nyt jo vähän vanhentuneelta kuulostava sana sisältää Nykysuomen sanakirjan mukaan puhtauden ja terveydenhoidon, voimistelun ja urheilun; Suomen kielen perussanakirjan mukaan enää urheilun. Sanaleikkejä ja monimielisyyttä ruumiista saakin halutessaan irti, mutta useimmiten sanalla on luonteva paikka kielessä. Käyttöyhteys paljastaa merkityksen, ja se, että sanoista on varaa valita, lisää vivahteita. Tilaa riittää niin ruumiille, keholle kuin bodillekin.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 4/1997.