Sana keli on vanhastaan totuttu liittämään talveen ja reellä, kelkalla tai suksilla liikkumiseen. Ihannekeli on ollut silloin, kun luisto on ollut hyvä ja kulku helppoa, kevyttä.
Myös jalankulkija on tottunut tarkkailemaan keliä. Liukkaalla kelillä on syytä olla varovainen. Keli, joka kelkkailijan näkökulmasta on hyvä, on siis jalankulkijan kannalta huono.
Sää vaikuttaa siihen, millainen keli on, mutta sää ja keli eivät ole keskenään synonyymeja.
Siinä missä keli liittyy maan tai tien pinnan sääoloihin, sää liittyy ilmaan: ilman lämpötilaan, kosteuteen ja paineeseen. Niillä taas on vaikutusta kylmyyteen ja kuumuuteen, sateisuuteen ja poutaisuuteen, pilvisyyteen ja pilvettömyyteen, tuulisuuteen ja tyyneyteen.
Jo jonkin aikaa on näkynyt merkkejä siitä, että kelin ja sään välinen työnjako on hämärtymässä. Sanaa keli ei aina enää käytetäkään merkityksessä ’säästä riippuva maaston tai teiden kulkukelpoisuus’ vaan samassa merkityksessä kuin säätäkin. Seuraavat esimerkit ovat eri lehdistä:
”Ravintolamyynti jatkoi kesäkuussa laskuaan huonojen kelien takia.” ”Kesän kauheimpien kelien aikaan oli myös ruuhkaa, kun ihmiset etsivät lentoja aurinkoon.” ”Naapuri päätti ottaa ampiaisen kotieläimekseen kuun vaihteessa, kun lämpimät kelit alkoivat.” ”Ilmatieteen laitoksen viiden vuorokauden sää lupaa poutaa ja lämmintä keliä pirkanmaalaisille loppuviikoksi.” ”Kotimaiset heinäkelit eivät parane Afrikkaa ja Afrikan kuivuutta ajattelemalla.”
Kelin ja sään välinen työnjako on hämärtymässä.
Voisi olettaa, että keli-sanan uudenlainen käyttö on syntynyt halusta leikitellä. Joku on huvikseen käyttänyt sanaa normaalista poikkeavalla tavalla. Uusi tapa on tuntunut erikoiselta, ja sen ovat omaksuneet muutkin. Toinenkin vaihtoehto on: kelin merkitys ’sää’ on peräisin murteista.
Etenkin Itä- ja Keski-Suomessa keli tosiaan on tarkoittanut ’säätä’. Ukonilmalla kalaan aikovaa on voitu varoittaa: ”Elä hyvä mies lähet tämmösellä kelillä” (Äänekoski). Ukkoseen liittyy seuraavakin esimerkki: ”Jos ol semmosta hijestävätä keli nii ol likellä ukkosilima” (Jäppilä).
Länsimurteissa kelillä on ollut paljon ahtaampi merkitys kuin itämurteissa. Se on sama kuin kirjakielessä, ja juuri länsimurteisiin kirjakielen merkitys perustuukin.
Kirjakieleen vakiintunutta käyttöä tuskin on syytä muuttaa ainakaan olennaisesti. Kielessä on jo yleisnimitys sää, jonka synonyymiksi monesti käy ilma (”Kaunis ilma tänään”). Sen sijaan sään alalaji, liikennesää, tarvitsee oman nimityksensä. Tässä tehtävässä on ollut ja voi edelleenkin olla keli.
Eräässä suhteessa kelin merkitys on kuitenkin väljentynyt. Aika on nimittäin muuttunut, ja reet ja kelkat ovat käyneet harvinaiseksi. Niiden tilalle ja rinnalle ovat tulleet liikkumisvälineet, joiden käyttö on ympärivuotista. Tästä syystä kelikään ei rajoitu enää pelkästään talveen ja jalaksellisiin kulkuneuvoihin. Vesiliirto on vitsaus, joka uhkaa autoilijaa kesäkelillä. Raitiovaununkuljettajan painajainen taas on syksyinen lehtikeli.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.1.2005.