Eipä ole kauankaan siitä, kun englannin kielen single-sanasta (= mm. ’yksinäinen’) suomeen lainautunut sinkku tarkoitti pikku äänilevyä, jolla on vain yksi musiikkikappale kummallakin puolellaan. Nyt sinkulla tarkoitetaan useimmiten yksin asuvaa ihmistä. Arkinen tai leikillinen väritys on sanasta karisemassa niin, että sinkuista voidaan puhua melko virallissävyisissäkin yhteyksissä, kuten television uutisissa ja lehtien pääkirjoituksissa. Vaikka sanaa ei löydy siviilisäätyluokituksista (naimaton/naimisissa/eronnut), niin ainakin joissakin yhteiskuntatieteiden opinnäytteissä sitä on jo käytetty kuvaamaan yhtä aikamme elämäntapaa.
Sana sinkku on yleistynyt, koska kieli on tarvinnut sanaa: vanhatpiiat ja vanhatpojat ovat kadonneet, ja heidän tilalleen poikamiesten ja poikamiestyttöjen rinnalle on tullut sinkkuja – sinkkunaisia ja sinkkumiehiä. Myös eronneet voivat olla sinkkuja, Suomen kielen perussanakirjan määritelmän mukaan siis ’yksineläjiä’. Toisaalta sana yksineläjä ei onnistu välittämään niitä vivahteita ja mielikuvia, joita juuri sinkku-sanaan liitetään. Autioituvan kylän mökkiin yksin elämään jäänyt peräkamarin poika tai helsinkiläinen leskirouva ei ensimmäisenä tule mieleen, kun puhutaan sinkuista, sillä sanaan tuntuu jollain vaikeasti määriteltävällä tavalla kuuluvan tietynlainen elämäntapa.
Kaupungissa asuva ja menevää elämää viettävä vapaaehtoisesti sinkkuuden eli yksin asumisen valinnut itsenäinen nuorehko nainenko sitten on täydellinen sinkku? Sinkku, joka saa tehdä, mitä huvittaa perheen sitomatta ja jonka sinkkuelämään tuntuu kuuluvan jos ei nyt suoranainen hurjastelu, niin ainakin vapaus istua kahviloissa milloin lystää sekä tilaisuus matkustella maailmalla joko yksin tai itse valitsemassaan seurassa.
Tällaisista mielikuvista sinkut itse tuntuvat pyrkivän eroon. Sinkuista on tullut näkyviä muutenkin kuin iltapäivälehtien menevää elämää markkinoivien palstanpitäjien kautta. Sinkkuilmiöön kuuluu seurustelu Internetin sinkkuverkossa; sinkut perustavat sinkkujärjestöjä ja vaativat muuttuneessa yhteiskunnassa yhä vain perhearvoihin nojaavia puolueita ja poliitikkoja ottamaan huomioon myös yksin asuvien sinkkutaloudet. Saattaa hyvinkin olla, että 2000-luvulla sanakirjoissa ei enää ole sinkun kohdalla huomautusta arkinen eikä sana sinkkusänky lehtijutussa herätä hämmennystä.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 2/1999.