Adjektiivilla rouhea voi kuvailla miltei mitä tahansa asiaa. Milloin rouheaa on viini, milloin limppu, sisustus, kengät tai musiikki. Mitä se rouhea oikein on?
Sanakirjan mukaan rouhea tarkoittaa karkeaa tai karkearakeista, rouheista ja mureaa; tuleehan se verbistä rouhia. Esimerkkinä annetaan ”rouhea hapankorppu”. (Suomen sanojen alkuperä 2000, Kielitoimiston sanakirja 2008.)
Karkealta tuntuu suussa tai kädessä
Ruuassa rouheus onkin helppo ymmärtää karkeaksi rakenteeksi ja mureudeksi. Esimerkiksi rouheassa mansikkaherkussa on mukana mysliä, rouhean kääretortun taikinaan tulee ruisleseitä ja täytteeseen murskattuja keksejä. Rouheassa suklaavaahdossa on sattumia.
Muussakin käytössä rouhean ensisijaisia synonyymeja ovat karkea ja epätasainen:
Materiaalit ovat sekä ylellisen pehmeitä mohairia, samettia ja silkkiä että rouheita villaa ja tweediä.
Rouhea 100-prosenttinen villalanka paksuihin ulkoneuleisiin tai huovutukseen.
Ja kun kuva määritellään rouheaksi, siinä on betonipintaa tai epätasaisesti sahattua puuta.
Rouhea ei ole kauhea
Ulkonäön rouheus on positiivinen asia. Kun jälki on rouheaa, se on tyylikästä muttei missään nimessä pikkusievää tai liian viimeisteltyä. Rouhea hyllystö kootaan metalliputkista ja laudoista. Rouheat piirteet tarkoittavat kirveellä veistettyjä kasvoja.
Pientä käyttäjää ilahduttaa myös takasauman mittanauha ja saappaan rouhea nosturi.
Rouheasti rullapäärmettä on sekä hihansuissa että tuossa viistoleikkauksessa.
Käsintehtyjä uniikkikoruja rouhealla otteella!
Hintaakin voi arvioida rouheaksi: ”rouhea 78 euron avausmaksu”. Tällöin synonyymiksi kävisi kallis tai suolainen. Mutta entä kun pörssissä on ”rouhea meno”? Jollakin tavalla karskia, reipasta.
Musiikin tekijät ja kuuntelijat miettivät paljon soundin rouheutta. Tällöin tavoitellaan aitoutta, joka voi olla rosoista ja siloittelematonta. ”Rouheushan on vähän sama kun ottaisit viisi hapankorppua ja asettaisit ne lattialle päällekkäin, jonka jälkeen astuisit maiharilla päälle. Tai voi lyödä lekallakin.” Rouheutta edustaa yhdelle Kolmas Nainen, toiselle Tina Turnerin River Deep, Mountain High. Virretkin voivat soida rouheasti, kun ne soitetaan hevimusiikkina.
Pois siis pipertely, viilaus ja höyläys. Olkoon asenteesi rouhea! (Ent. katu-uskottava.)
Kirjoitus on julkaistu Kuukauden kielijuttu -palstalla helmikuussa 2010.