Kaukana käytävä sota ei jätä meitä suomalaisiakaan rauhaan, kiitos – vai kirous? – salamannopean uutisvälityksen. Maailman tapahtumat heijastuvat myös kieleen. Miten?
Sodassa on aina kyse myös sanasodasta, propagandasta. On siksi hyvä olla tietoinen siitä, että sananvalinnoilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin. Usein tuhoista puhuttaessa käytetään miedontavia, jopa peitteleviä kiertoilmauksia. Niistä keskusteltiin meillä Kosovon sodan aikana runsaasti julkisuudessakin. Esillä olivat muun muassa epätarkka käsite humanitaarinen kriisi ja eufemismi etninen puhdistus, jonka sijasta monen mielestä olisi pitänyt puhua kansanmurhasta.
Kevään 2003 aikana tiedotusvälineet ovat kertoneet USA:n Irakiin tekemästä iskusta ja sitä seuranneesta miehityksestä. Lehtiä lukiessaan on saanut pohtia, millaisia eufemismeja sisältyy vaikkapa sellaisiin viattoman tuntuisiin sanoihin kuin pommivierailu (”liittouman öiset pommivierailut Bagdadiin”) tai ystävällinen tuli (omien joukkojen suorittama tulitus).
Jotkin sanat aiheuttavat lähinnä kielenhuoltoon liittyviä ongelmia. New Yorkiin tehdyn terrori-iskun ja sitä seuranneen Afganistaniin tehdyn hyökkäyksen aikana Kielitoimiston puhelinneuvonnasta kysyttiin tuon tuosta, kirjoitetaanko taleban vai taliban. Molemmat ovat alkukielen mukaan mahdollisia. Irakin kriisin aikana kielenkäyttäjät tahtovat tietää, miksi toiset käyttävät koalitiosta sanaa liittouma, toiset taas puhuvat liittoutumasta. Tässäkin molemmat ovat mahdollisia suomen kielen johdosten rikkauden ansiosta (vrt. takauma ~ takautuma). Tällä kertaa lyhyempi ja kevyempi liittouma näyttää olevan tiedotusvälineissä useammin käytössä.
Sodat tuovat kielenkäyttöön myös kokonaan uusia sanoja. Irakin ja Iranin välinen sota teki meille jo 80-luvulla tutuiksi täsmäaseet eli tarkasti juuri kohteeseensa osuvat ammukset, pommit ja ohjukset. Sananalku täsmä osoittautui käteväksi, ja sitä on myöhemmin käytetty moniin rauhanomaisiinkin tarkoituksiin täsmälääkkeistä aina täsmäkoulutukseen.
Uusimman sotatekniikan luomuksia on e-pommi. Tämänvuotisten lehtitietojen mukaan tällainen huippusalainen, vielä kehitteillä oleva pommi tuottaa mikroaaltopulsseja ja tuhoaa muun muassa tietokoneita. Kyyninen huomautus asiasta kertovan uutisen yhteydessä toteaa, että e-pommi olisi mainio väline myös tiedotussodassa, sillä uutiskuvista ei näkyisi räjähdyksiä eikä ruumiita.
Sodan kauheudet ovat joka tapauksessa tiedossa, ja ne ovat saaneet sekä maailmalla että Suomessa kansalaiset toimimaan ja vetoamaan rauhan puolesta. Siinä yhteydessä elpyi uudelleen käyttöön muun muassa käsite rauhanmarssi (mielenosoitus rauhan puolesta). Sen rinnalla on nyt uusi tai ainakin aiemmin sanakirjoissa esiintymätön sana rauhanrukous. Sanalla tarkoitetaan paitsi varsinaista rukousta rauhan puolesta myös tilaisuuksia, joita seurakunnat näitä rukouksia varten ovat järjestäneet.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 3/2003.