Pään takaosaa merkitsevä takaraivo voi herättää ihmetystä. Vaikka raivo onkin mielentila ja vaikka mielen usein ajatellaan sijaitsevan päässä, ei kiihkeää tunnetilaa merkitsevän sanan ja ruumiinosan neutraalin nimityksen yhtäläisyys tunnu aivan luontevalta.
Yleiskielessä esiintyy päähän viittaava raivo-sana lähinnä yhdyssanassa takaraivo. Nykysuomen sanakirjassa on kuitenkin esimerkkejä tapauksista, joissa pelkkä raivo merkitsee ’takaraivoa’: saada isku raivoonsa ja tuntea kipua raivossaan. Sanakirjasta käy ilmi myös, että kansanrunoissa sana on merkinnyt ’kalloa’. Kalevalassa on säe ”näki päitä pyöriviä, raivoja ratisevia”.
Mahdollinen on myös eturaivo. Lääketieteen ammattisanastoon kuuluu eturaivotarjonta, yksi sikiön tarjonnan mahdollisista tavoista. Sikiön tarjonnalla tarkoitetaan sitä, mikä sikiön osa on synnytyksen alkaessa synnytyskanavassa alimpana; muita tapoja ovat esimerkiksi takaraivotarjonta, kasvotarjonta ja pakaratarjonta.
Mikä on erimerkityksisten raivo-sanojen suhde? Toisaalta tunnetilaan, toisaalta kalloon viittaavat raivo-sanat saattavat olla yhteistä perua, mutta kovin todennäköisenä sitä ei ole pidetty. Uudempi käsitys on, että raivo-sanat ovat eri juurta. Tunnetilaa merkitsevä raivo lienee samaa perua kuin sana raju, kalloon viittaava raivo taas on – kuten professori Jorma Koivulehto on osoittanut – germaaninen laina.
Lainalähteenä germaaniseen sanaryhmään kuuluu nykykielten sanoista mm. englannin tarjotinta ja matalaa kuppia merkitsevä tray, monelle varmaan tuttu tuhkakuppia merkitsevästä ashtray-sanasta. Tähän sanaperheeseen kuuluu muitakin sanoja, jotka merkitsevät tai ovat merkinneet astiaa, kuppia tms.
Suomessa tämän lainasanan merkitys on siis vähän erilainen kuin nykyisissä germaanisissa kielissä. Kallo kuitenkin muistuttaa kuppia tai astiaa, ja lisäksi muissakin kielissä on sellaisia tapauksia, joissa yhtäältä astioihin, toisaalta päähän tai sen osiin viitataan samalla sanalla: nykyruotsin sana panna merkitsee sekä ’pannua’ että ’otsaa’. Ja voipa suomalaistakin ottaa pannuun eli ottaa päähän tai ohimoon, siis harmittaa, kismittää, suututtaa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.7.2007.