”Voi, kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.” Tämän vanhan laulun sanat kertovat, että ennenkin on ollut ihmisiä, joiden työ ei ole tarjonnut tekijälleen jatkuvaa varmuutta toimeentulosta.
Suuret ikäluokat ovat kuitenkin enimmäkseen saaneet nauttia vakituisista työpaikoista ja eläkeviroista. Toisin on heidän lapsillaan, joille koulutuskaan ei takaa pysyvää työsuhdetta. Heidän työtään kuvaamaan on viime vuosina syntynyt sellaisia uudissanoja kuin pätkätyö ja silpputyö. Tällaisen työn tekijöitä on niin paljon, että he muodostavat jo yhteiskunnallisesti varteenotettavan joukon, josta myös puolueet ja ammattiliitot ovat kiinnostuneita. Tästä on kyse, kun julkisuudessa kuulee poliitikon suusta toteamuksen, että prekariaatin asemaa on parannettava.
Miten niin prekariaatin? Uudissana on otettu käyttöön, kun epävarmoissa työsuhteissa toimivat ovat järjestäytyneet – modernisti verkossa, jossa heitä yhdistää http://www.prekariaatti.org. Sana prekariaatti ei hevin avaudu asiaa tuntemattomalle, vaikka asiayhteydestä voikin päätellä, että sillä tarkoitetaan muissa kuin pysyvissä työsuhteissa olevia ihmisiä. Englannintaitoiset kykenevät ehkä yhdistämään juhlallisen kuuloisen uudistermin englannin ’epävarmaa’ tarkoittavaan adjektiiviin precarious (jonka taustalla on latinan ’rukoilemista’ tarkoittava sana). Prekariaatti yhdistynee mielessä myös proletariaattiin, ’työväenluokkaan’.
Vaikean sanan tilalle on vihreiden Osmo Soininvaara ehdottanut muodostetta tilapäistö. Sen vastakohtana on pysyväistö, ’pysyvissä työsuhteissa olevat’. Ainakin joidenkin asianosaisten mielestä suomennos ei kuitenkaan välitä kaikkia niitä vivahteita, joita prekariaatti-sanassa on. Toisaalta käytössä oleva, alun perin leikillinen sana pätkätyö ja siitä muodostetut johdokset, esimerkiksi pätkätyöläinen, ovat monen mielestä liiankin arkisia. Virallisissa yhteyksissä käytetty epätyypillisissä työsuhteissa olevat taas on termiksi pitkä ja kankea.
Vieraan ja vaikeasti avautuvan prekariaatti-sanan esiintyminen poliittisessa puheessa tuntuu ainakin aluksi vieraannuttavalta. Siitä huolimatta kannattaa ehkä opetella sen merkitys, sillä muuten jää pian yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle: sanaa kun tuntuu olevan mahdotonta välttää ja – kuten uudissanaa useinkin – sitä ovat jo seuranneet termistä edelleen johdetut sanat, esimerkiksi prekarisaatio.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 3/2005.