Suomen kielen erikoisuuksia on yksikön käyttö sellaisissa tapauksissa kuin ”panna kengät jalkaan” ja ”lähteä sieneen”. Samaan jalkaanko kengät on tarkoitus panna? Yhden sienen takiako metsään aiotaan lähteä?
Vastaavasti on olemassa tapauksia, joissa käytetään monikkoa, vaikka tarkoitetaan yhtä. Mennään häihin, hautajaisiin, ristiäisiin, tupaantuliaisiin, pitoihin, markkinoille, ei ”häähän”, ”hautajaiseen”, ”ristiäiseen”, ”tupaantuliaiseen”, ”pitoon”, ”markkinalle”.
Esimerkkejä on muitakin. Vaikka jokin pikkupuoti myykin hyvää miesten housua, vaikka joku kaupungista hevosella palaava on joskus sammunut kärrynsä pohjalle ja vaikka vaarallista rikollista on kuljetettu kahle kaulassa, silti monikon käyttö – siis housuista, kärryistä ja kahleista puhuminen – on verrattomasti yleisempää.
Suomen sanat liivit ja kasvot ovat monikollisia. Vastaavat sanat ruotsissa (väst, ansikte), englannissa (waistcoat, face) ja saksassa (Weste, Gesicht) ovat yksiköllisiä. On kuin suomalainen olisi hahmottanut liivit ja kasvot kaksiosaisiksi, kahdesta samanlaisesta puoliskosta muodostuvaksi. Ruotsalainen, englantilainen ja saksalainen taas eivät tällaista eroa ole tehneet.
Monikko liittyy useisiin kohteliaisuuden ilmauksiin. Sen sijaan että lähettäisimme ”terveisen” ja sanoisimme ”näkemään”, lähetämmekin terveiset ja sanomme näkemiin. Kiittää voimme sekä yksikössä että monikossa: kiitos ja kiitoksia tai suuret kiitokset ovat kaikki käypiä. On kuin monikolla haluttaisiin tuoda esiin tunteen syvyys.
Toivotuksissa hyvät viikonloput, hyvät joulut, hyvät voinnit, kivat sulle voi niissäkin olla kyse kohteliaisuuden asteen syventämisestä monikon avulla. Toisaalta nuo ilmaukset kuuluvat rentoon, tuttavalliseen tyyliin, jossa liikaa asiallisuutta halutaan välttää. Saman tyylilajin käyttäjiä ovat ne, jotka lomalta paluun sijasta palaavat lomilta.
Lomilla on oltu ja lomilta palattu varsinkin armeijassa. Siellä loma on suuri etuoikeus, josta kannattaa olla ylpeä ja josta on syytä hieman kerskailla – vaikkapa monikon avulla.
Lomilta palaava voi lisätä vettä myllyyn: Voi kertoa kiertäneensä maat ja mannut, Helsingit ja Turut. Voi levennellä käyneensä naisissa. Jos myöhemmin kuitenkin ilmenee, että naisissa käynnin kohde on pieniin päin, kerskailun aihetta tuskin enää on. Pieniin-monikolla täytyy olla jokin muu selitys.
Naisissa käymisellä ja pieniin päin olemisella on yksi yhteinen piirre. Niihin liittyy tai on ainakin ennen liittynyt jotakin arkaluonteista, peitellysti ilmaistavaa. Monikon avulla asia ikään kuin siirretään yksityiseltä tasolta yleiselle tasolle, etäännytetään niin, ettei tarkastelija erota yksityiskohtia.
Kyse voi olla myös taktikoinnista. Naisissa käyminen ja pieniin päin oleminen on uutisen arvoinen asia. Uutisen kertoja tietää tämän. Hän tietää, että kuulijan uteliaisuus herätetään parhaiten niin, että salaisuutta ei paljasteta heti vaan hitaasti, verhoa raottamalla.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.11.2001.