Tässä päivänä muutamana radiossa soi taas Juice Leskisen sanoittama laulu Rakkauden haudalla, joka on viime vuoden aikana tullut tutuksi Helmiä ja sikoja -elokuvan ansiosta. Laulun kertosäkeessä käytetään sanaa pirta, jonka merkitys on monelle hiukan hämärä. Muita samantapaisia vanhoja, samaan aihepiiriin liittyviä, sanoja ovat myös pasma ja sukkula.
Useimmat kyllä ymmärtävät sanojen kuvallisen merkityksen. Kun lauletaan ”Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan”, toivotaan pelastamisen sopivan pelastajan suunnitelmiin. Kun jonkin asia sopii ihmisen pirtaan, se voi tarkoittaa myös, että asia on yhdenmukainen ihmisen ajatusmaailman kanssa ja tuntuu siis sopivalta tai järkevältä.
Pasma tunnetaan nykyisin lähinnä sanonnasta pasmat sekaisin, suunnitelmat tai konseptit sekaisin. Pasmat voivat mennä sotkuun ja niitä voidaan selvitellä. Joku voi ihmetellä, miten jokin tilanne saattaa panna ”pasmat uusiksi” tai miksi ”sovitut pasmat eivät pitäneetkään”. Vanha kansa on puhunut pasmoista myös kuvallisesti. Terävästä vanhuksesta voidaan sanoa kuten Kalajoella: ”Kuulo sillä vain on heikko mutta sillä om pasmat hyvin.” Kovaa jutunkertojaa luonnehditaan: ”See muori laskee niinku pasmasta.”
Sukkula on alussa mainituista kolmesta sanasta ehkä tutuin, ja se herättää mielikuvan pitkänsoikeasta muodosta ja vilkkaasta liikkeestä. Murteissa sukkulalla voidaan tarkoittaa vaikka pientä haukea tai nopealiikkeistä ihmistä. Ompelukoneen aluslankapuola pyörii sukkulan sisällä. Avaruussukkula on lentokonetta muistuttava avaruusalus, joka liikkuu maan ja sitä kiertävien avaruusasemien välillä. Se, joka sukkuloi, liikkuu tiuhaan edestakaisin kahden paikan välillä tai siirtyy nopeasti paikasta tai tehtävästä toiseen.
Pasman sekä itämurteisten pirran ja sukkulan uskotaan tulleen kieleemme idästä ehkä jo tuhannen vuoden takaisten kulttuurikontaktien myötä. Nämä sanat ovat alkujaan aivan konkreettisia kankaankudontaan liittyvien käsitteiden nimityksiä. Pirta tarkoittaa kangaspuiden kaidetta, jonka piikkien lomitse kankaan loimilangat on johdettu ja jolla lyödään kudelanka kankaaseen. Eino Leinon Elegiassa ”langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta”.
Pasmat taas ovat tietyn kierrosmäärän, tavallisesti 60 kierrosta, sisältäviä lankavyyhden osia. Lankaa vyyhdettäessä kukin pasma erotetaan omaksi nipukseen pasmalangalla. Kun vyyhti on jaettu pasmoihin, se myös pysyy paremmin selvänä, ja siitä on helppo ottaa yksittäinen lanka erilleen. Sukkula puolestaan on se pitkä ja kapea väline, jolla kudottaessa liu’utetaan kudelankaa loimien välitse.
Pasmat, pirrat ja sukkulat ovat alkuperäisessä konkreettisessa merkityksessään kankaankutojien käytössä tänäkin päivänä, vaikka kudontaan perehtymättömät käyttävätkin näitä sanoja enää kuvallisesti. Käyttäjien luovuus ei onneksi osoita ehtymisen merkkejä: syöksyihän sukkula taannoin iskelmätaivaallekin Syksyn sävelessä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.8.2004.