Pitkään jo lähes unohduksissa ollut sana piika on kokenut uuden tulemisen. Lehdissä käydään piikakeskustelua. Ns. piikatyöryhmä on etsinyt keinoja, joilla kotitalouksia voitaisiin kannustaa apulaisten palkkaamiseen. Yhtenä vaihtoehtona olisi oikeus piikavähennykseen verotuksessa.
Kieltämättä sanalla piika on esimerkiksi kotiapulaiseen tai talousapulaiseen verrattuna tiettyjä etuja puolellaan. Se on lyhyytensä takia näppärä käyttää. Se on vuosisatoja vanha sana, ei keinotekoinen luomus. Sitä paitsi siihen liittyy tunnetta.
Tunnetasolla piilee myös piian heikkous. Monen itse piikana olleen tai piika-aikoja eläneen mielestä sanassa on vahva vähättelevä sävy. Piiat ovat olleet yhteiskunnan alinta kastia, ja tämä heijastuu myös sananparsista: ”Ei harakka o lintu eikä piika ihminen eikä esliina vaate” (Hämeenkyrö), ”Tulukaa väki syämhän ja tuu sinäkin piika!” (Laihia), ”Jos ei tytär syä ni piika syä, jos ei piika syä ni sika syä” (Ulvila).
Piika esiintyy naispalvelijan merkityksessä jo Mikael Agricolalla. Agricola käyttää sanaa toisellakin tavalla, tyttöä tarkoittamassa. Tämä merkitys on vieras nykykielelle, mutta vanhoista kansanmurteistamme sen saattaa vielä tavata. ”Ettehää tyä mitää lapsii ole, täysii piikoihan tyä oletten”, on joku vehkalahtelainen äiti nuhdellut 12-vuotiaita tyttäriään, jotka ovat viihtyneet mieluummin lasten leikeissä kuin työn parissa.
Murteissa piika tarkoittaa myös naimatonta naista (vrt. vanhapiika), samoin neitsyttä, koskematonta naista. Piikuutensa menettämisestä voidaan tosin puhua yleiskielessäkin.
Se, että sanalla piika on sekä palvelijan että tytön merkitys, ei ole mitenkään outoa. Myös englannin maid ja saksan Mädchen ovat samalla tavoin kaksimerkityksisiä. Palvelijoiksi on otettu tyttöjä, ja niin heistä on tullut palvelustyttöjä, piikoja. Piika on ollut neutraali naispalvelijan nimitys mutta on aikojen kuluessa muuttunut sävyltään halveksivaksi.
Markuksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus herättää kuolleista Jairuksen tyttären. Agricola käyttää omassa Uuden testamentin suomennoksessaan (1548) tyttären tilalla sanaa piika: ”Ja hen [Jeesus] sisellemeni / ia sanoi heille / Mite te messet [= mässäätte eli meluatte] ja idkette? Ei pika ole collut [= kuollut] / waan macapi.”
Piian henkiin herättämisestä on tavallaan kyse myös nykyisessä kotitalouksien työllistämistä koskevassa keskustelussa. Halutaan elvyttää uudelleen kotiapulaiskäytäntö. Nähtäväksi jää, suostuuko samalla itse sana piika heräämään vuosikymmeniä kestäneestä unestaan. Voiko siitä tulla henkiin herätettävän ammatin virallinen nimi, vai olisiko piian tomumaja päässyt jo liiaksi kylmenemään?
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.12.1996.