Vaikka Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on erillinen neuvontapuhelin nimistökysymyksiä varten, tulee tavalliseenkin Kielitoimiston neuvontaan paljon nimiä koskevia kysymyksiä. Nimet ovat keskeinen osa yhteistä kieltä, eikä perusohje ”nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella” riitä kovin pitkälle. Missä kulkee yleisnimen ja erisnimen raja? Voiko nimeä taivuttaa tavallisen sanan tapaan? Mikä on kirjoitusohje, kun nimi koostuukin useammasta kuin yhdestä sanasta?
Suomessa nykynormi on, että useampiosaisessa nimessä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana: Euroopan unioni, Taipalsaaren kotiseutuyhdistys. Ohjeen sisäistämistä vaikeuttaa, että toisenlaisia malleja on niin paljon. Niitä tarjoavat ensinnäkin englannin kielen tapa kirjoittaa isolla nimen kaikki osat (European Union) ja toiseksi se, että suomalaisissa nimissä on vanhastaan käytetty isoa kirjainta nykyistä laajemmin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).
Varsinkin yritysnimien kirjoitusasuissa on usein erikoisuuksia, jotka vaikeuttavat niiden käyttöä tekstissä. Suomen kielen lautakunta on vuonna 2000 antanut ohjeet, joiden mukaan viestimissä voidaan soveltaa yritysnimiin yleisohjeiden mukaisia kirjoitustapoja. Voidaan siis jättää pois nimeen sisältyvä huutomerkki, korjata englantilaisittain kirjoitettu nimi suomen mukaiseksi, esimerkiksi Sampo Pankki muotoon Sampo-pankki jne.
Yleensä on kuitenkin asiallista ja kohteliasta kirjoittaa nimi siinä muodossa kuin se on rekisteröity. Olisiko kieliyhteisöä kohtaan asiallista ja kohteliasta myös eri organisaatioilta, että vähitellen yhtenäistettäisiin niiden ja niiden mahdollisten yksiköiden nimet nykynormeja vastaaviksi? Tai ainakin uusia perustettaessa otettaisiin huomioon nimistönhuollon suositukset?
Nimien virallisen kirjoitusasun tarkistaminen edellyttää paljon tarkistustyötä kirjoittajilta, varsinkin toimittajilta. Pieneksi avuksi Kielitoimistolla on ollut tapana vaalien edellä lähettää toimituksille puolueiden nimiä ja lyhenteitä koskevat ajantasaiset ohjeet. Puolueiden nimethän ovat malliesimerkki nimien tuhannella eri tavalla kirjoittamisesta. Nykynormin mukaisesti oikein on kirjoitettu esimerkiksi Vihreä liitto (joka onkin uusimpia puolueita), kun taas perinteet näkyvät vaikkapa vanhassa nimessä Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Silloin, kun ei suoraan viitata viralliseen nimeen, on luontevaa käyttää puolueista pienellä kirjoitettavia ilmauksia, joita ovat esimerkiksi vihreät ja sosiaalidemokraatit.
Nominatiivi- vai genetiivirakenne?
Nimissä aiheuttaa hankaluuksia myös se, onko kyseessä nominatiivi- vai genetiivialkuinen yhdistelmä. Genetiivirakenne on hyvin suomen kielen mukainen. Sellaiset nimet kuin Mietoisten kotiseutuyhdistys tuntuvat luontevammilta kuin Ikaalinen-Seura, vaikka seura-loppuisissa nimissä usein onkin nominatiivialku (Käpylä-Seura). Nominatiivialkuiset useampiosaiset nimet ovat yhdyssanoja, eikä niitä pitäisi kirjoittaa englannin tyyliin erikseen sanaliitoiksi, vaikka varsinkin yritysten nimissä se on muotia (Stockmann Auto, YTV Jätehuolto). Niinpä esimerkiksi nimi Kanta-Imatra Seura vaatisi yhdysmerkin vielä sanan Seura eteen.
Sanotaan, että nominatiivi on yleisemminkin valtaamassa suomessa alaa genetiivin kustannuksella. Oli kiinnostavaa huomata kevään ylioppilasaineita lukiessa, että näin ei välttämättä olekaan. Erääseen tehtävään liittyi aineistona katkelma Mikael Niemen kirjasta Populärmusik från Vittula, joka on käännetty suomeksi muotoon Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Hyvin monet abiturientit korjasivat nimen mielessään genetiivialkuiseksi ja kirjoittivatkin Vittulanjänkästä.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 3/2002.