Eräs Kieli-ikkunoiden lukija kertoi vierastavansa sellaisia vertailumuotoja kuin nopeiten (”kuka vastaa nopeiten kolmeen kysymykseen”) ja pahiten (”Thaimaassa pahiten loukkaantuneet tuodaan kotiin”). Tällaisten muotojen rinnalla käytetäänkin in-loppuisia muotoja, ja esimerkiksi nopeimmin on selvästi yleisempi kuin nopeiten.
Se, että nopeiten ja pahiten voivat tuntua kummallisilta, selittynee kahdesta syystä. Kieliopin kannalta ne ovat tapaa ilmaisevien adverbien nopeasti ja pahasti superlatiiveja, mutta semmoisiksi ne ovat tavallaan epäsäännöllisiä: tällaisten vertailumuotojen säännöllinen muodostustapa on nopeasti, nopeammin, nopeimmin ja pahasti, pahemmin, pahimmin.
Toinen syy on se, että nopeiten-tyyppiä voi muodostaa vain harvoista sanoista. Sellaiset muodot kuin ”hurjiten” tai ”kummallisiten” on periaatteessa muodostettu ihan samalla lailla kuin vaikkapa pahiten tai helpoiten, mutta niitä ei todellisessa kielenkäytössä viljellä (juuri) lainkaan.
Kielenhuollon kannalta ei pahiten-tyyppisiä vertailumuotoja kumminkaan voi pitää millään lailla väärinä. On sellaisiakin tapauksia, joissa ten-loppu on yleisempi ja luontevamman tuntuinen kuin in-loppu. Tämmöisiä ovat ainakin eniten ja vähiten: sanomme ja kirjoitamme eniten myyty, vähiten käytetty, tuskin koskaan ”enimmin myyty”, ”vähimmin käytetty”. On myös muutamia sellaisia sanapareja, joista käytetään rinnakkain runsaasti sekä in- että ten-loppua, mutta ten näyttää tavallisemmalta: tämmöisiä sanapareja ovat ainakin pahiten ja pahimmin, helpoiten ja helpoimmin.
Rinnakkaismuodon valintaa ohjaa siis tässä tapauksessa ennen kaikkea kirjoittajan oma kielikorva; erityisiä kielenhuollon suosituksia tai sääntöjä asiasta ei ole. Jos kirjoittaja on kuitenkin epävarma, kannattaa kahdesta mahdollisesta valita in-loppuinen, joka useimmissa sanatyypeissä on ainoa mahdollinen tai ainakin selvästi tavallisempi ja luontevampi: siis ennemmin kauneimmin, hitaimmin kuin kauneiten, hitaiten.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.9.2005.