Kannan suomalaista nimeä. Terhi pohjautuu Kalevalaan, jossa sumun haltijatar Terhenneiti seuloo seulalla utua. Lisäksi terhi tunnetaan lounaismurteissa erään karkealehtisiin kuuluvan kasvin nimityksenä. Tavallaan minulla on siis myös luontonimi.
Yhä useampi pieni suomalainen on omakielisen nimen ja eritoten luontonimen haltija. 2000-luvun sadan suosituimman ensinimen listassa tällaisia ovat Pinja, Minttu, Pihla, Meri ja Tuuli sekä ainoana pojannimenä Pyry. Tosin nimien taustat eivät aina ole yksiselitteisiä. Esimerkiksi Minttu voi olla myös Minnan hellittelymuoto, Meri Meerin rinnakkaismuoto ja Tuuli Tuulikista johdettu.
Luontonimet ovat toki olleet muodissa aiemminkin, ja muun muassa Ritvat, Sirkat, Tuulat, Kirsit, Tuijat ja Virpit kantavat luontonimiä. Esimerkiksi Ritvasta on kuitenkin voinut tulla ”vain” nimi eikä monikaan ole ajatellut, että nimi viittaa ritvaan eli lehtipuun hentoon oksaan. Näinhän nimelle usein käy: alkuperäinen kuvaava sisältö jää nimeä käytettäessä syrjään.
Luontonimi on useammin tytön kuin pojan nimi. Kukkakasvien nimitykset ovat jopa aina tytönnimiä: Kielo, Kukka, Lemmikki, Lilja, Orvokki, Ruusu, Terttu, Vanamo, Vuokko ja moni muu. Myös varvut, heinäkasvit, hedelmät ja puut mielletään ensisijaisesti naispuolisiksi, sillä vaikkapa Kanerva, Kirsikka, Kaisla, Niini, Onerva, Raita, Taimi, Vilja ja Varpu ovat naistennimiä. Angervon, Silmun, Pajun ja Omenan nimikseen saaneissa on sekä tyttöjä että poikia, mutta kuitenkin enemmän tyttöjä. Vanhoja tuttuja pojannimiä ovat sentään Terho, Touko, Vesa ja Visa.
Uudemmista nimistä Oras on vakiintunut pojannimeksi. Lisäksi Havu, Kivi, Kallio, Myrsky ja Salama näyttävät nimenantajien mielestä kuvaavan paremmin poikia. Lumi, Sade ja Tuisku ovat puolestaan tytönnimiä, Kuura taas pikemmin pojannimi. Luonnosta ammennetaan uusia ja yksilöllisiäkin etunimiä. Meillä on Lounatuuli, Lumituuli, Kesätuuli ja Sadetuuli sekä Kaneli, Neilikka ja Meirami. Nimistössä tassuttelee vielä Ilves, loistaa Yötähti ja liplattaa Saimaa. Vaikka tuulessa huojuvat Tuomet ja Kastanjat, Sembra ei kuitenkaan ole kelvannut.
Jos vaihtaisin etunimeni, ryhtyisin ilman muuta Uduksi. Utu olisi sisällöltään likimain kuin vanha nimeni. Ja kantaisin kiistatta muodikasta luontonimeä.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 2/2008.