Suurin osa suomeen omaksutuista lainasanoista on saatu germaanisista kielistä. Jotkin niistä ovat hyvin vanhoja, parin vuosituhannen takaa, nuorimmat – ruotsista omaksutut – taas vasta viime vuosisadan peruja tai sitäkin nuorempia.
Pitkään jatkuneet kielelliset kosketukset selittävät sen, että sama sana on saatettu lainata jopa kahdesti. Näin esimerkiksi germaaneilta on lainattu sana juhla. Kristillistä juhlaa tarkoittava joulu taas on saatu myöhemmin ruotsin sanasta jul, joka palautuu juuri siihen germaaniseen sanaan, josta juhla lainattiin aikaisemmin.
Juhlan ja joulun tapaisia germaanisia sanapareja ovat esimerkiksi laasti ja laastari, lyökki (= sipuli) ja (kynsi)laukka, peruna ja päärynä sekä muotti ja muoti.
Myös slaavilainen laina pappi ja myöhemmin venäjästä lainattu poppa ovat samaa alkuperää. Sana poppa on Itä- ja Pohjois-Suomessa vanhastaan tarkoittanut noitaa, tietäjää, parantajaa. Sana esiintyy yleiskielessä yhdyssanan alkuosana esimerkiksi sanassa poppamies.
Saksalaisen rahayksikön nimeen Taler palautuvat sanat taalari ja dollari. Edellinen tuli suomeen ruotsin kautta 1600-luvulla, jälkimmäinen myöhemmin amerikanenglannin kautta. Rentoon kielenkäyttöön kuuluvassa Yhdysvaltain dollaria tarkoittavassa sanassa taala sanat taalari ja dollari ovat sulautuneet taas yhteen.
Entä maisteri ja mestari? Sana mestari on alkuaan peräisin latinan sanasta magister. Se on monien muiden latinalaisten lainasanojen tavoin pitkän, halki Etelä- ja Keski-Euroopan vieneen vaelluksen päätteeksi lainautunut ruotsista suomeen. Myöhemmin oppineiden kieleen omaksuttiin niin ikään ruotsista sana maisteri, jonka juuret ovat samassa latinalaisessa lähteessä. Sanoilla mestari ja maisteri on siis sama alkulähde, ne ovat vain kulkeutuneet suomen kieleen eri teitä ja eri aikoihin. Alkuperältään maisteri on todella mestari.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.1.1999.