En ole vieläkään tottunut sanaan hoitotahto. Miksi sellaiset ilmaukset kuin tehdä tai laatia hoitotahto, lukea hoitotahto, hoitotahdot arkistoidaan sairaaloihin kiusaavat? Eihän sanan käytössä pitäisi olla mitään epäselvää: Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana merkitsee hoitotestamenttia tai sitä vastaavaa suullista tai kirjallista tahdonilmaisua.
Sanakirjassa on artikkelit myös muutamasta hoitotahtoa vanhemmasta tahto-loppuisesta yhdyssanasta: puolustustahto, rauhantahto, taistelutahto ja voitontahto. Näiden sanojen merkitys on ymmärrettävissä niiden osien merkitysten perusteella, ja kaikkien jälkiosaa tahto käytetään tämän sanan perusmerkityksessä ’pyrkimys, halu, tavoite’. Sanassa hoitotahto näin ei ole. Tahto kuvaa näissä vanhemmissa sanoissa abstraktia käsitettä, jota ei voi laatia eikä lukea, eikä sitä voi arkistoidakaan, ainakaan konkreettisesti. Yleensä tällaisia abstrakteja tahto-loppuisia sanoja käytetään vain yksikössä.
Ehkäpä uudissanan hoitotahto keksimisen yhtenä pontimena on ollut ilmaus viimeinen tahto (käännöslaina englannin ilmauksesta last will). Sillä tarkoitetaan vainajan viimeistä toivomusta, mutta myös testamenttia. Toivomus on esitetty toive, siis jonkinlainen tahdonilmaisu, samoin kuin testamenttikin.
Laajemminkin ärsytystä on herättänyt sana tahtotila. Kielitoimiston sanakirjan suosituksen mukaan sen sijaan olisikin monesti parempi käyttää sanoja tahto, halu tai pyrkimys. Joissain yhteyksissä, kun halutaan tähdentää pitkäkestoista sitoutumista, vanhat sanat eivät kuitenkaan tunnu riittävän.
Vihkimisseremonian yhteydessä lausuttu sana tahdon kuvaa yksilön pyrkimystä ja sitoutumista pitkäkestoisesti, kuolemaan saakka, rakkauden tunteeseen ja tekoihin. Voi sanoa, että morsiamella ja sulhasella on tahto yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Mutta sana tahtotila vaikuttaisi tässä huvittavalta, samoin kuin hoitotahdon laatijan hoitotoimenpiteisiin liittyvä tahtotila.
Tahtotila onkin yritysjohtajien, poliitikkojen, urheiluvalmentajien ja muiden vaikuttajien viljelemä sana. Sillä halutaan kuvata yhteisön kollektiivista pyrkimystä yhteisen päämäärän hyväksi, luoda me-henkeä, korostaa joukkovoimaa – ja saada väki antamaan kaikkensa?
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 24.8.2008.