Ohukainen on yleinen herkku maailmalla. Myös meillä ohukaiset ja mansikkahillo on monien lempiruokaa, eivätkä hassumpia ole veri- tai pinaattiohukaisetkaan. Ainekset vähän vaihtelevat ja nimitykset myös.
Lettu on alkuaan itämurteiden sana. Länsi- ja Pohjois-Suomessa sekä Kainuussa on puhuttu lätyistä tai plätyistä. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa nimitys on ollut plätti. Kaakkois-Hämeessä on syöty lättysiä tai lettusia. Kaikki nämä perustuvat ruotsin sanaan plätt (= ohukainen).
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Peräpohjolassa ja Kainuussa – paikoin muuallakin – on paistettu räiskäleitä, siellä täällä Länsi-Suomessa myös präiskäleitä. Suomen murteiden sanakirjan arkistotietojen mukaan ruokalaji on ollut suosiossa savotoilla ainakin jo 1920-luvulla ja räiskäle on ollut alkuaan tukkijätkien käyttämä nimitys. Nykyäänkin sana räiskäle tuo monien mieleen nimenomaan retki- tai leirinuotiolla paistetun pannunkokoisen ohukaisen.
Räiskäle eli präiskäle on alkuaan kuvaileva sana. Nimitys johtuu roiskahtelusta, räiskähtelystä eli präiskähtelystä, jonka aiheuttaa taikinan kaataminen kuumalle rasvaa tirisevälle pannulle. Synnyltään ja merkityssuhteiltaan räiskälettä muistuttaa kastiketta tarkoittava sotilasslangin sana lotina: ”Läskiä lotinaa ja peuranpa pyllyä ihanaa – –.” Se perustuu loiskuvan nesteen ääntä kuvaavaan verbiin lotista.
Kannaksella käytettiin aikanaan paitsi tattari- myös vehnäjauhoista valmistetuista ohukaisista nimitystä linni tai lini. Nykyisin me syömme linnejä eli blinejä esimerkiksi mädillä, voisulalla ja smetanalla höystettynä laskiaisen aikaan. Kaikkien näiden taustalla on venäjän blin. Tämän aikaisempi muoto on ollut mlin, joka perustuu jauhamista tarkoittavaan verbiin.
Ranskalaisperäinen ohukainen on crêpe eli suomalaisittain kreppi. Ranskalaiset crêpet ovat isoja ja pitsimäisen ohuita. Lisukkeena on voita, hilloa, kastanjasosetta tai vaikkapa vähän likööriä tai calvadosia. Meillä krepit ovat joko makeita tai suolaisia täytteellisiä ohukaiskääröjä. Ohukaista tarkoittava kreppi ja rypytettyä, venyvää kangas- tai paperilaatua tarkoittava kreppi ovat samaa alkuperää. Lähteenä on latinan crispus (= ryppyinen).
Nimitykset ohukainen ja ohukas ovat peräisin 1800-luvun lopulta. Tuolloin lainasanoja vilisevää ns. kyökkisuomea kehitettiin tarmokkaasti luomalla varsinkin ruotsalaisten lainojen tilalle omapohjaisia uudissanoja. Ohukainen oli jo olemassa ohutta tarkoittavana adjektiivina, ja siitä saatiin kätevästi uusi nimitys.
Kun ohukaistaikina paistetaan uunipellillä, saadaan pannukakkua. Aikaisemmin pannukakutkin – Satakunnassa pannukakot, Kaakkois-Hämeessä ja Uudellamaalla pannukaakut – olivat pyöreitä. Ne kypsennettiin uunissa paistinpannussa. Monien muiden maitten ”pannukakut”, esimerkiksi Virossa pannkookid ja Amerikassa pancakes, paistetaan hellalla, ja ne ovatkin siis ohukaisia – tai amerikkalaiset paksukaisia.
Eteläpohjalaisten pannukakku on nimeltään kropsu. Samaa nimitystä on käytetty myös veripaltusta, verileivästä ja perunamämmistäkin. Kropsu tulee ruotsin sanasta kropps, joka on genetiivimuoto sanasta kropp (= mykykeitto, veripalttu).
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.12.2002.