Haluatko muistaa uroteon tehnyttä isoisääsi? Ja saattaa tämän jälkipolvienkin tietoon? Jos juhlakirja tai postimerkki tuntuu liian tavanomaiselta, olisi nimikkokatu kenties arvokas ratkaisu. Mutta kuka ylipäänsä voi saada nimensä kadunnimeen? Ja kuka päättää siitä, kuka nimensä kadunnimikylttiin saa?
Selvää on, että kaduilla on oltava nimi. Näin määrää jo rakennuslaki asetuksineen. Siitä, mitkä nuo nimet ovat, päättävät viime kädessä kunnallispoliitikot. Esimerkiksi Helsingissä asia kuuluu kaupunginvaltuustolle. Poliitikot eivät kuitenkaan yleensä keksi nimiä omasta päästään vaan tekevät päätöksensä asiantuntijaesitysten pohjalta. Helsingissä tästä vastaavat nimistönsuunnittelija ja nimistötoimikunta. Heidän tärkeimpiä ohjenuoriaan on etsiä paikalle nimi eikä nimelle paikkaa. Jo olemassa olevia nimiä ei hevin muuteta. Nimiehdotus, olkoon kuinka loistava tahansa, ei näin välttämättä päädy kadunnimikylttiin asti.
Jotta maineikas isoisämme voisi päästä kadunnimen osaksi, tarvitaan siis uusi nimeämätön kohde, kenties kokonainen uusi alue. Tämän jälkeen voidaan miettiä, liittyisikö henkilömme olennaisesti nimettävään paikkaan tai ainakin kaupunkiin. Jos hän olisi kuollut vähintään viisi vuotta sitten ja olisi vielä yleisesti tunnustettu ”muistamisen arvoiseksi”, voisi hän Helsingissä saada oman nimikkokadun tai vaikkapa puiston. Helsingissä voidaan lisäksi muistaa merkittäviä suomalaisia, sillä pääkaupunki sopii myös kansallisen historian näyttämöksi.
Hallitsijoita ja muita isokenkäisiä
Keitä kaikkia kadunnimissä sitten on muistettu? Esimerkkini ovat Helsingistä, mutta samoja tai ainakin samankaltaisia nimiä on annettu muuallakin. Eniten ovat muistonimiä saaneet hallitsijat ja vallanpitäjät. Venäjän vallan ajasta muistuttavat esimerkiksi keisarillisen perheen mukaan nimensä saaneet Mariankatu, Sofiankatu, Liisankatu ja tietysti Aleksanterinkatu. Myöhempää neuvostoaikaa edustaa Lenininpuisto, joka on annettu V. I. Leninin syntymän 100-vuotispäivänä 1970. Aika ajoin puistonnimen sopivuudesta on kiistelty, mutta nykyisin ilmapiiri sallinee tämänkin nimen olemassaolon historian monimuotoisuuden osoituksena.
Itsenäisen Suomen keskeisimmistä vallanpitäjistä Helsingin nimistöön ovat päässeet kaikki presidenttimme nykyistä ja edellistä lukuun ottamatta. Uusin nimi on vuonna 2003 annettu Mauno Koiviston aukio Kampissa. Aina ei siis ole pidetty kiinni siitä, että muistonimiä ei anneta eläville. Urho Kekkosen katu korvasi Kampinkadun vuonna 1980, Kekkosen vielä eläessä. Toisinaan periaatetta on rikottu jopa valtakunnallisesti: marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi nimettiin maassamme monia teitä 1942.
Pääkaupunkimme nimistössä on yhteiskunnallisten vaikuttajien ja päättäjien lisäksi muistettu lukuisia tieteen ja taiteen henkilöitä. Näitä ovat esimerkiksi Z. Topelius, J. L. Runeberg, Albert Edelfelt, Aino Ackté, Aleksis Kivi ja Eino Leino. Uusimpia ovat yliopiston Kumpulan kampuksen tiedemiehet Väinö Auer, Gustaf Hällström, Ernst Lindelöf ja A. I. Virtanen sekä Arabian uuden asuinalueen muotoilijat Kaj Franck, Birger Kaipiainen, Toini Muona ja Gunnel Nyman.
Toven katu, Pekurisen polku
Keitä kadunnimissä sitten ei ole muistettu? Ja keitä asukkaat taas haluaisivat muistaa? Ainakaan kaikki kaupunkilaiset eivät ole tyytyväisiä muistonimissä esiintyviin henkilöihin; tämä kävi ilmi vuonna 2002 Helsingin lehdistössä ja muuallakin käydyssä kadunnimikeskustelussa.
Muistonimiä pidettiin toisinaan liian ”ylhäisinä” ja etäisinä tavalliselle kansalle. Monet kaupunkilaiset toivoivat, että kadunnimien henkilöitä etsittäisiin myös arjen ja tavallisten ihmisten historiasta. Annettiin jopa konkreettisia ehdotuksia kadunnimiin sopivista henkilöistä. Niiden mukaan katuja voitaisiin nimetä esimerkiksi naistaiteilijoiden –Tove Jansson, Edith Södergran –, matemaatikko Rolf Nevanlinnan, sosialistivaikuttaja Otto Ville Kuusisen, aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen, salakuljettaja Algot Niskan ja talvisodan sankareiden mukaan.
Myös urheilijoita kaivataan aina silloin tällöin maineikkaan kauden tai uran jälkeen – kadunnimiin. Toisinaan toiveet täyttyvätkin: esimerkiksi Vantaalla on nimetty aukio formulakuljettaja Mika Häkkisen mukaan.
Kolumni on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 1/2007.