Kysyin viisivuotiaalta pojaltani, mitä se politiikka oikein on.
”Jotain teknologiaa.”
”Tai jotain arkeologiaa.”
Vastauksissa piillee totuuden siemen. Politiikka tuntuu olevan kaikkien alojen erikoisasiantuntijoiden pelikenttä.
Toisekseen politiikka tuntuu olevan tyhjänä kumisevaa julistusta ja onttoja iskulauseita.
Hyvinvointivaltio
Kestävä kehitys
Missä EU, siellä ongelma
Fantastista!
**
Luin lehdestä pienen jutun, jossa kerrottiin nuorten osoittaneen mieltään. Jutun kuvassa on iso banderolli, jossa lukee SYRJÄYTETÄÄN KAPITALISTIT. Nuorten käyttämä kieli on tässä kohtaa uhmakasta, jopa jyrkkää.
Syrjäytetään kapitalistit -juttu vie internet-sivustolle, joka avaa eteeni nuorten poliittisen kielenkäytön kentän:
valtamedia.net
valtaus.org
vapaaliikkuvuus.net
megafoni.org
nollatoleranssi.info
prekariaatti.org
Täällä nuoriso politikoi ja politisoi. Valtamedia.net-verkkojulkaisun toimitus julistaa tähän tapaan: haluamme levittää taistelujamme paremman elämän puolesta ja kapitalismin mielivaltaa vastaan.
Teksti rakentuu vastakkainasettelujen, huudahdusten, kieltolauseiden ja suostuttelevan me-puheen varaan. Valtamedia.netin avainsanoja ovat muun muassa antifasismi, feminismi, globalisaatio, siirtolaisuus, solidaarisuus, sota.
Ilkeämielinen voi nähdä tässä ristiriidan: Yhtäältä väitetään, että annetaan tilaa niille, jotka haluavat puhua omista taisteluistaan omalla kielellään. Toisaalta toistellaan sanoja, joista monet elivät poliitikkojen huulilla jo antiikin Kreikan poliksissa eli kaupunkivaltioissa.
**
Yksi nuoren poliittisen puheen avainsanoista on prekariaatti. Prekariaatista puhutaan ja prekariaatti puhuu.
Wikipedian mukaan prekariaatti tarkoittaa – erotuksena pätkätyön käsitteeseen – laajemmin toimeentulon ja elämäntilanteen epävarmuutta. Sana prekariaatti juontuu latinankielisestä sanasta precarius, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa. Suomen prekariaatissa yhdistyvät vierasperäinen juuri sekä työväenluokkaan viittaava sana proletariaatti.
Prekariaatti on joskus käännetty tilapäistöksi. Yksi prekariaatin eli tämän tilapäistön viljelemistä sanoista on paskaduuni. Paskaduunin englanninkielinen vastine McJob eli ”McTyö” viittaa tunnettuun amerikkalaiseen hampurilaisketjuun.
**
Nykynuorten poliittista keskustelua tuntuu leimaavan ehdottomuus ja totisuus, jopa tosikkomaisuus. Tuskin siinäkään mitään uutta on. Mutta missä on itseironia?
Osallistuin 70-luvun lopussa vappumarsseihin. Erityisesti yksi iskulauseistamme on jäänyt mieleeni ja haluan ajatella, että ei sitä nyt ihan tosissaan karjuttu: Ei lehmä kaipaa sonnia, kun sataa ydinpommia. Ei lehmä kaipaa sonnia, kun sataa ydinpommia!
**
Nykyisen politiikan pelikenttä on täynnä entisiä nuoria. Sellaisena voi kai pitää jo Paavo Arhinmäkeäkin, 32 v. Nykyinen kansanedustaja tuli tunnetuksi radikaalina punavihreänä keskustelijana.
Onko kiivaan keskustelijan kapina kuollut? Vilkaisu Arhinmäen blogisivuille kertoo, että vielä niitä kipinöitä lentelee:
Murskaava vaalitappio otti niin pahasti päähän, että oli pakko kävellä 5-6 kilometriä Kaisaniemestä Herttoniemenrantaan viileässä kesäyössä. Jo kuudelta heräsin siihen, että päätä särki ja vitutus oli palannut, vaikka iltaa oli vietetty vain limun voimalla.
Politiikantutkija Kari Palonen on todennut politiikkaa olevan siellä, missä voi tehdä toisin. Missä voi valita sanansa, siellä voi vaikuttaa.
Pakina on esitetty Yle Radio 1:ssä 24.7.2009.