Paikannimi ei synny tyhjästä. Sillä on aina perusteensa ja motivaationsa. Alakoski pohjautuu paikan sijaintiin, Myllymäki paikalla olevaan ja Onkikivi paikan käyttöön. Paikan koon mukaan on nimetty Pikkukoski ja muodon mukaan Kolmisoppi. Myös paikkaan liittyvä ääni voi olla nimeämisen perusteena. Monenlaisia ääniä nimistä kuuluukin, kun tarkemmin karttaa katsellaan.
Vesi tai vetinen maaperä pitää ääntä. Silloin ei vain lorise tai lotise, vaan horisee, hölisee, köhisee, tohisee ja volisee, muun muassa. Esimerkiksi Ähtärin Uliseva on suo, joka on ”niiv vetelää, että se lotisee ja ulisee ku sitä kävelee”. Ääniä pääsee myös kiinteästä maaperästä tai irtokivistä. Kun Asikkalassa ajoi Jytisevänmäkeä, ”ni se mäk pit sellast kuminaa”. Kaliseva, Kumajava ja Tymisevä ovat muita esimerkkejä ääntelevistä paikoista.
Tuuli, puut ja entisajan puhelinlangatkin ovat humisseet ja suhisseet. Huminaa kuuluu Humisevalta ja Huminanmäeltä, mutta Vonkuvalla vonkuu. Hotelli Humina on ollut ainakin metsäkämppä Lammin Evolla, mutta myös Tatu Pekkarisen vuonna 1947 kirjoittama näytelmä laulavasta hotellista.
Eläimetkin ovat päässeet nimiin äänineen. Hirnuva, Kukkuva, Määkyvä, Mölisevä, Mörisevä, Naukuva ja Soiva voivat kertoa eläinten äänistä. Soinissa Pässinmääkiäinen on annettu nimeksi suosaarekkeelle, josta on löytynyt eksynyt pässi.
Moni äänen perusteella annettu nimi on muodoltaan ensimmäisen partisiipin sisältävä, Koliseva, Törisevä, Kohiseva tai muu. Näitä nimiä on tutkinut Eero Kiviniemi väitöskirjassaan (1971), jossa hän selvitti mallin osuutta nimenmuodostuksessa. Kävi ilmi, että lähes puolet tällaisista nimistä on syntynyt jo olemassa olleiden, samantyyppisten nimien mallin mukaan. Tällaiset nimet ovat siis olleet aikansa muotinimiä, joita on annettu, kun on ensin opittu malli muualta. Siitä huolimatta nämäkin nimet kuvaavat kohdettaan ja kertovat, että paikalla kopisee tai vaikka krapisee.
Toivakassa on Korisevan puro, joka ”kevväällä korisee, kuj järveen männee”. Tämän puron perua taitaa olla laulaja Arja Korisevankin sukunimi. Uransa alussa Korisevaa kehotettiin levy-yhtiössä vaihtamaan taiteilijanimensä. Laulaja ei suostunut, ja hyvä niin. Näin pääsi äänekäs paikannimi isoon ääneen lehtienkin palstoille ja tanssilavojen ilmoituksiin.
Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 3/2010.