Tekstiyhteys auttaa yleensä ymmärtämään, mistä on kyse, mutta joskus syntyy sekaannuksiakin. Esimerkiksi suomen kielen lautakunnan kielellisesti erittäin valveutuneet jäsenet ihmettelivät eräässä kokouksessaan, mitä ihmettä tarkoittaa aprikoosi, keskikokoinen villakoira, joka oli tarjolla pilkun käytön ohjeita koskevaksi esimerkiksi. Kyseessä oli aprikoosinvärinen eli aprikoosi villakoira.
Hedelmien nimet ovatkin usein värinnimikäytössä. Yksi niistä on viime aikojen muotiväri, kirkas vaaleanvihreä lime, limenvihreä – joskus myös limevihreä. Muoto lime on niin tuttu, että piti lukea toiseenkin kertaan sanomalehden juttu, jossa kehotettiin ostamaan kotiin piristykseksi jotain limetinvihreää, esimerkiksi limetti kahvikuppipari. Sitrushedelmä, josta väri on saanut nimensä, on tosiaan suomessa virallisesti limetti, joten myös sana limetinvihreä on korrekti.
Vihreän sävyjä riittää metsästä minttuun. Yhdellä ainoalla värisävyllä voi myös olla useita nimityksiä: ainakin tietylle siniselle on tarjolla useita eri sanoja. Kyseessä on se tummansininen, joka on saanut nimensä laivaston univormun väristä, eli laivastonsininen. Ainakin tuoteluetteloihin ja sukkahousupaketteihin on tätä väriä tarkoittamaan ilmaantunut suoraan englannista lainattu navy. Joskus sen täydennyksenä on sana sininen (navysininen tai navynsininen).
Miten tähän pitäisi suhtautua? Vaikka laivastonsininen on varmaan jonkun mielestä pitkä ja vanhanaikainen, se on kuitenkin tuttu ja vakiintunut. Sana navy (= laivasto) voi olla englantia osaamattomille vieras, ja ennen kaikkea sitä on hankala ääntää ja taivuttaa. Englantilaisittain sana ääntyy ”neivi”, mikä edellyttää taivutusmuodoissa etuvokaalia, esimerkiksi muotoa navyssä. Se taas on ristiriidassa suomen vokaalisoinnun kanssa, samoin lukutavan mukainen ääntämys ”navy”. Jos laivastonsininen ehdottomasti halutaan korvata jollain muulla sanalla, on mahdollista käyttää jo pitempään meillä käytössä ollutta sanaa mariininsininen – tai mariini –, joka tarkoittaa samaa väriä.
Kirjoitus on julkaistu Ajan sana -palstalla Hiidenkivi-lehdessä 3/2006.