Valtaosa kirjoitetuista teksteistä syntyy nykyään tietotekniikan avulla. Kirjoituskoneella ja käsin kirjoitettujen tekstien osuus lienee jo hyvin pieni. Samalla kirjoittajat ovat uskoneet kallisarvoisen ilmaisuvälineensä ohjelmistoille, joiden toimintatavoista, rajoituksista ja mahdollisuuksista tiedetään yleensä kovin vähän.
Tietokoneen ruudulla näkyvä teksti, jota voidaan muokkailla milloin tahansa, luo virheettömyyden illuusion. Kun huomataan paperitulosteessa virhe, korjaus tehdään tiedostoon ja tulostetaan teksti uudestaan. Käsin tehdyt korjailut ovat väistymässä. Paperitulosteet saattavat palvella vain hetken kokouksessa tai luennolla. Säilytystä ja käsittelyä varten on sähköiset tiedostot ja arkistot.
Paperille saattoi lisätä käsin joitakin sellaisia merkkejä, joita kirjoituskoneella ei saanut aikaan, esimerkiksi hatut (š, ž) tai vieraat kirjaimet (islannin ð ja þ). Tämä ei onnistu sähköisessä maailmassa. Nykyään kirjoittajalla pitää olla mahdollisuus saada näppäimistöllään aikaan kaikki tarvitsemansa merkit.
Tietotekniikan kotoistushanke, joka on siirtymässä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta Tieteen tietotekniikan keskukseen (CSC), on kehittänyt uuden suomalaisen näppäimistön, jolla voi helposti kirjoittaa edellä mainitut merkit ja lisäksi paljon muuta, kuten tämän lehden Tiede & Luonto -sivuilla 3.10. kerrottiin. Näppäimistö varmistaa suomen ja ruotsin sujuvan kirjoittamisen entiseen tapaan sekä mahdollistaa myös saamelaiskielten ja Suomen romanikielen kirjoittamisen. Lisäksi näppäimistöllä on melko helppoa kirjoittaa muita eurooppalaisia latinalaisin kirjaimin kirjoitettavia kirjakieliä kuten latviaa, puolaa, saksaa, tšekkiä, unkaria jne.
Näppäimistö on ladattavissa koekäyttöön (Windows: www.microsoft.fi/nappaimisto, Linux: kotoistus.tksoft.com/linux/); MacOS X:n käyttäjillä on jo vuosia ollut käytettävissä järjestelmän mukana tullut, lähtökohdiltaan hieman erilainen ”laajennettu” näppäimistö.
Näppäimistö on kehitetty monen tahon yhteistyönä, ja sitä kehitetään edelleen. Siksi palaute on tervetullutta!
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 26.11.2006.