Uukuniemen naiset kävivät kesäisin pyykillä Naislammilla ja Kurun naiset marjassa Naistensuolla. Suomussalmen Naistenpelto on naisten kuokkima. Koivuja kasvavalla Haapajärven Naistenkankaalla kulkivat naiset vastojen teossa. Hollolassa naiset panivat kirkkomatkoilla pyhäpuvun päälle Naistenmäellä. Varkauden Naistenkoskessa oli niin heikko virta, että naisetkin pystyivät soutamaan kosken ylös.
Maassamme on useita kymmeniä Nais- ja Naisten-alkuisia nimiä. Niiden lähtökohtana ovat voineet olla paitsi naisten työt ja touhut myös paikan vähäisyys ja vaatimattomuus. Vieressä ollut mittavampi ja huomattavampi paikka on puolestaan saattanut saada Mies- tai Miesten-alkuisen nimen. Ylivieskan Kalajoessa Naistenkivi oli niin lähellä rantaa, että naisetkin jaksoivat uida sen luokse, kun taas Miestenkivelle jaksoivat uida vain miehet. Kontiolahdella on pienen Naistenlammin vieressä isompi Miestenlampi ja Lumivaarassa pienen Naisniemen vieressä suurempi Miesniemi.
Samankaltaisia nimipareja on lukuisia muitakin. Naista merkitsevän sanan sisältävät nimet tarkoittavat järjestään vähäisempiä paikkoja kuin mieheen viittaavan sanan sisältävät. Esimerkiksi Joutsenossa Akkasaaren vieressä on suurempi Ukkosaari ja Ruovedellä Akkainlahden lähellä on laajempi Miestenlahti. Muurlassa rinnakkain ovat Ämmämäki ja isompi Äijämäki. Pertunmaalla Muorinvuoren lähellä on korkeampi Vaarinvuori, sillä ”ainahan muor on matalamp kuv vaar”. Toisiinsa verrattavia paikkoja on joskus ollut useampia kuin kaksi. Sortavalassa kolme vierekkäistä niemeä olivat suuruusjärjestyksessä Isännänniemi, Emännänniemi ja Piianniemi.
Tällaiset nimiparin tai -ryhmän nimet eivät yleensä ole syntyneet samanaikaisesti. Aluksi on ollut olemassa vaikkapa Ukkosaari, jonka mukaan läheiselle saarelle on annettu sisällöltään vastakkainen nimi Akkasaari. Tällainen vastakohta- ja variointinimeäminen on paikannimistössä tavallista.
Naista tai miestä merkitsevän sanan sisältävät nimet ovat joskus toimineet myös kierto- tai kaunisteluniminä. Niitä on tarvittaessa käytetty hävyttömien nimien sijasta, joita ovat olleet erityisesti sukupuolielimen nimityksen sisältävät nimet. Tällaisia nimiä on maassamme kaikkialla ja yhteensä reilusti toista tuhatta. Nimeämisperusteena on ollut usein paikan muoto. Soikeaa lampea on voitu kutsua Vittu- tai Pillulammeksi, pitkulaista kalliota Mulkku-, Kyrpä-, Kulli- tai Suorokallioksi. Tällaisiin nimiin on suhtauduttu niin häveliäästi, että niitä ei ole paljastettu aina kaikille kyläläisillekään.
Kekseliäs kansa onkin luonut lukuisia tapoja siistiä ja korvata näitä nimiä. Mulkku- ja Pilluluodon sijaan on voitu puhua Miesten- ja Naistenluodosta. Kyrpäkallion on korvannut Mieskallio, Vittulammin Akkainlampi, Kullinapajan Isännänapaja. Eräässä pitäjässä nuottamiehet puhuivat sivullisten ja varsinkin naisten kuullen Naisenapajasta mutta keskenään jostakin ihan muusta. Varsinaista nimeä he eivät vieraalle kyselijälle edes suostuneet sanomaan.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 31.8.1999.