Tunnetteko myyrän, joka sai housut ja auton? Siis sen tšekkiläisen piirroshahmon (alkuperäkielellä krtek), jonka olinpaikat lastenkirjan kuvituksessa ja animaatioelokuvissa tunnistaa liikahtelevasta multakasasta.
Jos tuo hahmo nimettäisiin suomeksi nyt, se ei enää olisikaan myyrä vaan kontiainen. Hahmon mallina olevan eläimen suomenkielinen nimi maamyyrä on näet muutettu kontiaiseksi. Nimenmuutos heijastaa eläintieteellisen tutkimuksen tuloksia: suomenkielisiä nisäkkäännimiä uudistava työryhmä on jo vuosia sitten (1990-luvulla) todennut, että maamyyrä ei ole edes sukua myyrille, vaikka juuri tätä lyhyttä nimeä on siitä meillä yleisesti käytetty. Se on hyönteissyöjä, toisin kuin esimerkiksi metsämyyrä ja muut oikeat myyrät, jotka taas (monen puutarhurin harmiksi) popsivat kasveja.
Biologisen tiedon tarkentuessa ja eläinlajien luokituksen eli taksonomian täsmentyessä suomenkielisten nisäkkäiden nimiin on esitetty muitakin muutoksia. Eräistä peuroista tulee kauriita: kuusipeurasta täpläkauris ja valkohäntäpeurasta valkohäntäkauris. Muutos myyrästä kontiaiseksi on kuitenkin tätä muutosta radikaalimpi, koska eläintä nimeltä kontiainen ei aiemmin ole tunnettu suomen yleiskielessä. Murteissa kontiaisella taas on voitu tarkoittaa useitakin eri eläimiä, esimerkiksi koppakuoriaisia. Kaikille on yhteistä se, että ne ”kontivat” eli kömpivät, mönkivät, liikkuvat ainakin näennäisen kömpelösti. Tähän sanaryhmään kuuluu myös karhun tuttu nimitys kontio.
Valitessaan sanan kontiainen maamyyrän tilalle sanastotyöryhmä on tuottanut uuden termin sillä erityisellä uudissanojen tuottamisen tavalla, että otetaan käyttöön vanha sana, jolle annetaan uusi merkitys. Sanojakin siis kierrätetään.
Nimistötyöryhmä on luonut myös kokonaan uusia sanoja, uudismuodosteita. Niistä on julkisuudessa esitelty ainakin hiirut, ratut ja hekot; nämä uudissanat on muodostettu vanhoja sanoja lyhentämällä tai sanojen osia yhdistämällä. Hiirut ja ratut korvaisivat entiset uuden maailman hiiret ja rotat; hekot taas ovat entisiä hedelmälepakkoja. Tämäntyyppisten uudismuodosteiden käyttöön ottamisen perusteiden pitää olla todella hyvät, jotta vanhoja sanoja kannattaa muuttaa, sillä esimerkiksi lyhyt sana ei aina ole parempi kuin pitkä. Moniosainenkin yhdyssana on selvyytensä, läpinäkyvyytensä, ansiosta usein käyttökelpoisempi kuin kokonaan uusi, tehty sana, joka pitää erikseen opetella. Kovin erikoisia uudissanoja muodostettaessa vaarana on myös liika vitsikkyys. ”Rattu” ja ”hekko” voivat tuoda mieleen Jaana Kapari-Jatan Harry Potter ‑käännösten posityyhtyset, haiskut ja fletkumadot pikemmin kuin todellisten eläintennimet.
Kieleen jo vakiintuneen sanan korvaaminen uudella vie aikansa, vaikka muutoksista tiedotettaisiinkin laajasti. Eläinten nimiä esiintyy tieto- ja muissa kirjoissa, luonto- ja muiden elokuvien tekstityksissä ja selostuksissa sekä myös sellaisissa virallisissa yhteyksissä kuin luonnonsuojelu- ja metsästyslaissa. Niitä kaikkia ei hetkessä muuteta, joten vanhat sanat elävät kielessä pitkään uusien rinnalla.
Sanakirjat ovat tietysti mukana tiedonvälitystalkoissa, mutta uusien sanojen vakiintuminen on silti vuosien prosessi. Esimerkiksi kontiainen esiintyy ensi kertaa suomen nykykieltä kuvaavassa sanakirjassa (yksikielisessä Kielitoimistonsanakirjassa) vuonna 2004 siten, että se on mainittu hakusanan maamyyrä rinnalla. Seuraavassa laitoksessa (eli sanakirjan painetussa versiossa 2006) kontiainen on jo varsinaisena hakusanana, jonka kohdalla ei enää mainita maamyyrää. Maamyyrä on kyllä edelleen mukana kirjassa, mutta sen kohdalla huomautetaan, että kyseessä ei ole eläintieteen termi, ja viitataan kontiaiseen.
Entä kaksi- ja monikieliset sanakirjat? Miten nopeasti uusi sana ehtii niihin? Sanakirjoja päivitetään kovin eri tahtiin, mutta ainakin yksi Internetissä oleva ilmainen sanakirja on jo noteerannut kontiaisen ja tarjoaa sitä ensisijaiseksi käännösvastineeksi tšekin sanalle krtek.
Lastenkirjojen Myyrä on joka tapauksessa fiktiivinen hahmo, joka saanee pitää nimensä, ainakin toistaiseksi.
Pakina on esitetty Ylen Radio 1:ssä 6.6.2008.