Mitä muori tekee, kun hän ottaa tilaisuudesta vaarin? Hän käyttää tilaisuutta hyväkseen – jollei sitten ole kyse siitä kuuluisasta latotansseihin menneestä muorista.
Myös neuvosta voi ottaa vaarin, siis ottaa neuvon huomioon, noudattaa sitä. Kylmällä ilmalla kannattaa pitää vaarin eli huolta siitä, ettei vilustu.
Näiden sanontojen ”vaarilla” ei ole mitään tekemistä isoisää tarkoittavan vaarin kanssa. Lähtökohta on ruotsin kielessä: pitää vaarin on samaa kuin hålla var, ja ottaa vaarin on samaa kuin ta vara. Ruotsin var tai vara tarkoittaa huomiota, huolenpitoa. Samaa alkuperää on varomista ja varoittamista tarkoittava saksan sana wahren.
Sana vaarin on eräissä yhteyksissä tulkittavissa taipumattomaksi (”ei ottanut vaarin varoituksesta”). Sillä on kuitenkin myös muita muotoja: ”Pidä vaari (tai vaaria) itsestäsi.” Normaalia substantiivia ”vaari” muistuttaa sikäli, että se voi saada attribuutin: pitää tai ottaa tarkka vaari.
Murteissa ”vaari” esiintyy eräissä muissakin sijoissa. Laihialla neuvotaan ottamaan opiksi: ”Koitah ny ottaa vaarhin (= vaariin).” Hämeenkyrössä emäntä ”piti sen niin kovin vaarilla (= seurasi tarkasti)”, että piiat hoitivat työnsä. Pohjois-Suomen murteissa ”vaarista” on muodostettu myös teonsanoja: vaarittaa ja vaaritella tarkoittavat silmällä pitämistä, katseella seuraamista.
Yhdyssana vaarinotto on hauska esimerkki kielen elämästä. Nykyisin puhutaan vaikkapa eri näkökohtien vaarinotosta. Muistan lukioajoiltani, että 1960-luvulla Arvo Lehtovaaran Sielutiede-nimisessä psykologian oppikirjassa käytettiin termiä itsevaarinotto. Se tarkoitti itsetarkkailua, itsensä havainnointia, sitä että tutkittava kertoo itse omista tuntemuksistaan. Lastensuojelun historiaa puolestaan ovat 1930-luvun vaarinottokodit, joihin lapsia sijoitettiin tarkkailtaviksi ja turvaan huonosta ympäristöstä.
Vaarin ottamisella on pitkät perinteet. Jo Agricola on käyttänyt tätä ilmausta Uuden testamentin suomennoksessaan (1548): ”Jos iollain iocu Wirca ombi / Nin ottacan Wirghastans waarin” (Room. 12:7). Nykykäännöksessä Paavalin kirjeen ajatus välitetään lyhyesti ja ytimekkäästi näin: ”Palvelutehtävän saanut palvelkoon.”
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.1.2007.